lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Pettymyksiä

Päättyvän viikon ilmastokokoukset olivat siis pettymys. Sekä EU:n ilmasto- ja energiapaketti, että Poznanin ilmastokokous olivat pettymys.

Kuten ympäristöjärjestöt totesivat EU luopui ilmastopolitiikan johtajuudesta vesittämällä palkettinsa. Se ei ole nykytilanteessa erityinen selitys, että EU sitoutuu 20 % päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on ilmeisesti alimitoitettu ja sen toteutusmekanismit tekevät 20 %:n tavoitteesta näennäisen.

Keskeinen kritiikki kohdistuu siihen, että suurelle osalle teollisuudesta jaellaan päästöoikeudet ilmaiseksi ja oikeus hoitaa suurin osa päästörajoituksista kehitysmaissa toteutettavilla toimilla. Siis todelliset päästövähennykset EU-alueella jäävät todellisuudessa selvästi alle julistetun tavoitteen.

Entäpä Poznan? Kahden viikon kokouksen tulos oli siinä, että Kööpenhaminan kokouksen valmisteluaikataulu tarkentui. Kaksi viikkoa ja mitään muuta ei käytännössä saatu aikaiseksi!

Kyse sekä EU:ssa, että Poznanissa oli siis lähinnä näpertelystä. Näpertelyllä itse asiasta ei tule nyt enää yhtään mitään.

En tiedä miten poliitikot, jotka tätä vesittämistä ovat nyt harjoittaneet oikein urakalla, voivat katsoa itseään peilistä ja todeta olleensa moraalisesti oikealla asialla tulevien sukupolvien puolesta.

Nyt kaikkien katse kääntyy kohti Yhdysvaltoja ja Barack Obamaa, jolta ilmeisesti odotetaan ihmeitä. Niiden tekeminen Kööpenhaminaan mennessä on vaikeaa ellei mahdotonta.

Ilmeisesti vain kansalaisyhteiskunta saattaa pelastaa maapallon odotettavissa olevalta katastrofilta. Se ei tarkoita mitään anarkiaa, vaan yksinkertaisesti valintoja. Kulutusvalintoja sen puolesta, että teollisuuden on pakko muuttaa vastoin poliitikkojen luuloja toimintatapaansa. Se tarkoittaisi myös konkursseja pahimmin saastuttavilla aloilla tai yrityksissä. Konkursseja ansiosta.

Maltillisen muutoksen kello tikittää jo viimeisiä sekuntejaan ja sen jälkeen ei ole enää helliä keinoja jäljellä. Kuluttajien valinnat kun ovat loppujen lopuksi vahvin ase tuotannollistaloudellisen järjestelmän moraalin muutoksessa.


3 kommenttia:

Pisarat kirjoitti...

Luen juuri Jeremy Leggett:in kirjaa Viimeiset pisarat. Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto.
Ihmiskunta on jättänyt käyttämättä niin monta mahdollisuutta muutokseen...
Jeremy syyttää mm. "öljyalan seitsemää sisarusta"

Katzoja kirjoitti...

Onpa hyvä, että jaksat pitää tärkeitä asioita esillä.
Valtamedialla on eräänlainen "licence to kill". Uutisia ja painotuksia päästään valitsemaan raskaalla kädellä. Blogillasi olet vaikuttanut ilmastomuutoksen tiedostamiseen. Luulenpa, että esimerkiksi paljon kohuttu talouskriisi on pikkujuttu ilmastomuutokseen verrattuna. Ihmiset uskovat asiat vasta sitten kun ne kolahtavat omaan nilkkaan.

Vaiheinen kirjoitti...

Kiitos kiitos. Joskus tuntuu hieman siltä, että toistan teksteissä itseni jankuttamiseen asti, mutta totta. Nyt käsillä oleva talouskriisi on ohimenevä häiriö verrattuna ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkakuviin. Siksi talouskriisiä ei ole oikeastaan mitään järkeä edes käyttää vetkuttelun keppihevosena.

Samaan aikaan öljyvarojen hupeneminen aiheuttaa omat muutoksensa, sillä yhteiskuntamme on rakennettu liian paljon öljyn varaan. Se on suurta liiketoimintaa ja omilla teoillaan pitänyt huolen siitä, ettei ihmiskunta ole käyttänyt mahdollisuuksiaan muutokseen.

Valtamedia tietysti uutisoi, mutta samalla oikeasti tekee isoja karhunpalveluksia soveltamalla journalistista otettaan siten, ettei se edes yritä löytää olennaisinta.