Valokuvatorstai: Sanat
Valokuvatorstain 112. haaste on tekstikatkelma:
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
* * *
Ovatko sanat kuin vangit Platonin luolavertauksessa?
Tekstit
8 kommenttia:
Platonin luolavertausta en muista mutta kuva on hieno. Valo tulee kokonaan sisään vihreään hämärään.
http://savisuti.vuodatus.net
Terävä huomio.
Kiitos kiitos.
Hieno kuva...sanomattakin. :)
http://jaakotar.vuodatus.net/
Kiitos. Ei nuo mun kuvat mitenkään itsestään selvästi hienoja ole. Valtaosa kuva-arkistostani on aikamoista tuherrusta :-) Joskus osuu ja kieltämättä itsekin pidän tuosta. Tuolla kuvalla on muuten myös sisara ja saatanpa sitäkin joskus käyttää.
Kaunis kuva!
Miksi sanat olisivat kuin vangit luolavertauksessa? En oikei tajua juttua? Korkealentoisesti kuva ja juttu ehkä natsaavat mutta tämmöiselle matalalentoiselle tää on vähä vaikiaa :)
Kiitos Harakka.
Ajatuksenjuoksuni kulki suunnilleen siten, että kun sanat ovat sellaista kuin sitaatissa sanotaan:"Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata."
Siis sanat ovat vain kuvia todellisuudesta.
Samalla tavalla luolassa olevilla vangeilla on käsitys ympäröivstä todellisuudesta, mutta ei kuitenkaan sitä itseään.
Lähetä kommentti