Käteinen
Jos alkaneen vuoden yhtä ilmiötä hakee, niin se voisi olla esimerkiksi käteinen raha.
Vuosi tuo tullessaan sen, että Suomessa siirrytään hiljalleen 2 vuoden aikana kotimaisista pankkikorteista kansainvälisiin debit-kortteihin ja kaupoissa saadaan siirtää uudet korteista aiheutuvat kulut ostajan maksettavaksi. Kortilla ostaminen saattaa siis kallistua, mutta toisaalta kaupat saattavat antaa myös korttien käyttäjille alennuksia.
Maksukorttien kustannusten siirtämisessä kuluttajille on kaksi tapaa; joko kustannukset peritään kuluttajilta maksun yhteydessä tai kustannukset siirretään hintoihin.
Suuret ketjut mahdollisesti ottavat käyttöön jälkimmäisen tavan, jolloin kuluttajat jakavat korttikustannukset keskenään maksoivat millä maksoivat. Läpinäkyviksi kustannukset saattavat tulla pienemmissä erikoiskaupoissa, joilla ei ole mahdollisuuksia tehdä korttifirmojen kanssa volyymisopimuksia.
Tulossa on siis muutos, joka ei tavalliselle kuluttajalle näyttäydy kovinkaan selkeänä ja tullee aiheuttamaan aprikointia enemmän tai vähemmän.
* * *
YLE radiouutisissa arveltiin, että käteisen käyttäminen ostosten tekemisessä ei lisääntyisi, koska kortit ovat kuitenkin kätevä maksutapa ja korttien kustannukset ovat kertaostosta kohden varsin pieniä.
Tämä spekulaatio on väärä.
Kortit ovat toki kätevä ja luotettavakin maksutapa. Sen sijaa se, että kuluttajat eivät välittäisi esimerkiksi 0,15-2 euron ylimääräisistä kustannuksista per ostos, on kuluttajien aliarviointia. Ihmiset osaavat laskea.
Käteistä käytetään heti, jos sen käyttö antaa alennusta.
Toinen käteisen nousua ilmiöpörssissä tukeva asia on yleinen taloudellinen tilanne. Kun yksityistalouden ylivelkaantuvat, niin yksi ohjehan on se, että ongelmia aiheuttavat luottokortit leikataan pois aiheuttamasta lisää ongelmia.
* * *
Yksi asia näistä korteista vielä. Luottokorttifirmat perivät jo nyt korteista esimerkiksi vuosimaksuja. Nyt sitten kuluttajien näkökulmasta tuodaan uusia kustannuksia kuluttajien maksettavaksi eli tapahtumakohtaiset maksut.
Tietenkin yksi näkökulma on se, että kustannukset tuodaan vain näkyviksi, mutta kuluttajille nuo maksut näyttäytyvät täysin uusina kuluina.
Tämä maksamisesta rahastaminen pankkien kieriessä omissa luottamuskriiseissään saattaa hyvinkin siihen, että sukanvarsi näyttää houkuttelevalta tavalta käsitellä päivittäisiä varoja.
Käteinen on tulossa takaisin.
(Kuva: Daniel Lobo. Kuvan lähde: Wikimedia commons)
Tekstit
2 kommenttia:
Lopetan heti Visa Electronin käytön kun siitä aletaan ensimmäisen kerran veloittaa kaupassa. Siirryn oravannahkoihin ja tukin niillä kaikki automaatit! ;D
Ei vaan, kyllä mä käteiseen palaan heti kun muovirahan käytöstä joku alkaa veloittaa.
Voi vielä "uhkauksenomaisesti" muistuttaa kaupan keskusliiton heppuleille huomiostani. Muutenkin kriittinen ostoskäyttäytyminen muuttui TODELLA nihkeäksi kun minun oli vartavasten käytävä hakemassa rahat ostoksiin. Jäi muuten erinäinen nyytti hankkimatta.
Kokeilkaapa vain! Kyllä valtaosa suomalaisista kuitenkin ymmärtää rahan päälle, eikä maksa nurisematta mitään ylimääräisiä veloituksia kun summa voi olla peräti 2 euroa (=12 mummonmarkkaa) per ostostapahtuma.
"Joku tolkku se on oltava kerjätessäkin", toteaa suomalainen sananparsi :(
Orvannahkojen hankkiminen nykyisellään taitaa olla hiukka vaikeaa:-)
Kieltämättä se on juuri noin eli kun tuodaan kokonaan uusi maksu maksettavaksi, niin ihmiset toimivat herkällä otteella. Toistaiseksi koko asia näyttäytyy sekavana, mutta jos kassakuitteihin alkaa ilmestyä rivejä, jotka kertovat korttiveloituksesta, niin homma saa konkretian ja jengi kävelee jaloillaan.
On ihan huuhaata kertoilla, etteivät ihmiset välitä koko asiasta, jos kerran yksittäinen maksu vaatii vaikka 0,15 euroa.
Äkkiäkös sitä laskee, että jos viikossa on vaikkapa 10 veloitusta ja vuodessa 52 viikkoa, niin se tekee 78 euroa vuodessa.
78 euroa (eli noin 464 ex-markkaa) vuodessa mistä hyvästä? Siitä, että saa maksaa.
Haloo! Kuuleeko Maa?
Lähetä kommentti