Älä kailota!
Pääkaupunkiseudulla on jälleen alkanut Älä kailota-kampanja. Sen tarkoituksena on kiinnittää julkisissa kulkuneuvoissa kulkevien huomiota kännykkäkäyttäytymiseen.
Saitilla on tällä kertaa myös valistava peli, jossa voi tutkailla soveliaan ja vähemmän soveliaan kännykkäkäyttäytymisen menettelyjä. Pikkunäppärä näpsyttelyflash.
Muuten olen sitä mieltä, että esimerkiksi liikesalaisuuksien tai muiden herkempien asioiden pitäminen mahassaan esimerkiksi bussimatkan ajan ei pitäisi olla mikään erityinen suoritus. Oikeastaan se on nyt ihan perusjuttu, ettei suuremman kuulijajoukon keskellä ryhdy möykkäämään asioista, jotka muille paikallaolijoille kuulu.
Hölmö selitys tässäkin asiassa on se, että "ei mulla ole mitään salattavaa". Ei varmaan sillä hetkellä olekaan, mutta koskaan kukaan ei voi tietää istuuko vastapäätä tuleva pomo tai muuten vaan olennainen henkilö.
Liikesalaisuuksien osalta tilanne on vielä hölmömpi. Sellaisten löpiseminen julkisissa kulkuneuvoissa voi johtaa todellisiin taloudellisiin menetyksiin, vaikka puhuja itse ei ketään läsnäolijoista tunnistaisikaan. Suomi kun on tunnetusti pieni maa ja piirit ovat sangen suppeat.
(Via It-viikko)
Tekstit
10 kommenttia:
Taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka ei jaksa pillastua kännykkään lätiseviin kanssamatkustajiin. Joillekin tämä ilmiö tuntuu olevan suorastaan ylitsepääsemätön ongelma ja he haluaisivatkin kieltää kännykkään puhumisen ainakin julkisissa kulkuneuvoissa.
Itse ihmettelen, mikä siinä on niin kamalaa. Vähemmänhän sitä ääntä lähtee, jos lätisee luuriin eikä esim. vierustoverille, jos on seuraa mukana. Tämä menee minusta samaan sarjaan ”hyttystä tykillä” kanssa.
Jotenkin sitä luulisi, että ihminen on sen verran fiksu, ettei ala missä tahansa jauhaa työ- tai liikesalaisuuksia tai muutenkaan mainitse henkilöitä nimiltä tmv. Tosin ilmeisesti ihmiset eivät ole fiksuja, sillä olen tällaisia puheluja kuunnellut itsekin korvat hörössä junassa. ;)
Itse en pahemmin puhelimessa puhu, joten ei ole oma lehmä ojassa. Ihmettelen vain kaiken kattavaa paheksuntaa: joka ikisestä asiasta keksitään aina jotain marmatettavaa.
Kevyt asennekasvatus tietty voisi olla paikallaan, että tajuttaisiin tietyissä paikoissa joko sulkea tai pistää se puhelin äänettömälle.
Lisäys: Tietyillä paikoilla tarkoitan mm. leffateattereita, teattereita, kirkkoa ymv.
Jep. Sinänsä minulle sama, puhukoon kuka haluaa puhelimeensa. Olen vain sitä mieltä, että joidenkin juttujen melskaaminen kännykkään vaikkapa metrossa on hölmöä.
Kokonaan oma luokkansa ovat sitten ne, jotka höpöttävät kännyynsä vaikkapa leffateatterissa... siitä ei tyhmyys enää kovin kaukana ole.
ASIAA! Onhan se noloa. Etenkin jossain kauppojen kassoilla tai yleisissä vessoissa. Ei kiitos. Minä en yleensä vastaa, jos olen muistanut laittaa koko kapistuksen äänelle, yleisillä paikoilla. Tai jos vastaan, niin nopeasti kuittaan palaavani asiaan. No, toisaalta enpä minä juuri muutenkaan välitä koko kapulasta ja sen tuomasta ajatusmallista että aina pitää olla tavoitettavissa.
Toi on muuten totta. Mä vaihdan hyvin herkästi kassajonoa, jos huomaan edelläni jonossa jonkun hölisevän kännyynsä. Siitä vaan seuraa sekoilua ja selvittelyjä kassalla, kun yritetään tehdä kahta yksinkertaista asiaa yhtäaikaa.
Autoillessa pitäisi olla handsfreet. Paino sanalla pitäisi, sillä varsin usein näkee niitä, joilla ei ole ja siinä on välillä jalankulkijat sitten vaarassa.
Handsfreet ovat ehdoton keksintö! Niistä huolimatta vältän vastaamasta puhelimeen autolla ajaissani. Keskittyminen häiriintyy siinä touhussa joka tapauksessa.
Noo, aina on olemassa urpoja, joilla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja. ;) Valistusta kannatan.
En taida olla helposti häiriintyvää sorttia, kun minua ei kassajonossakaan löpisijät häiritse. Huonotapaistahan se on, mutta osoittavatpa vain oman junttiutensa sillä :D
Niin häiriintyy ja joillakin se häiriintyy sen verran, että normaalit varovaisuuskuviot unohtuvat. Noita näkee kaupungilla jatkuvasti.
Aina on tosiaan urpoja, joille se kännykkä on kerrassaan "aarre" ja siihen pitää löpistä missä tahansa. Itse vaihdan esimerkiksi kassajonoa herkästi siksi, että tuollainen höpöttäjä merkitsee sen jonon vetämisen kannalta viiveitä. Sinänsä edelleen mulle ihan sama puhuu tai ei, mutta sen seuraukset häiritsevät kanssaeläjien toimintaa.
Minä en puhu kännykkään julkisilla paikoilla, ellei ole kyse pakkotilanteesta. Silloinkin puhun mahdollisimman vähän ja hiljaa.
Minua eivät muiden jorinat juuri häiritse, paitsi silloin, kun koilottamisesta tehdään esimerkiksi bussissa niin suuri numero, että pää ja tärykalvot meinaavat haljeta.
Kirjoituksellasi tuot kyllä esille asioita, jotka vaikuttavat myös laajoihin kokonaisuuksiin, kuten liikesalaisuuksiin.
Olen kuullut joidenkin myös pölpöttävän julkisesti kännykkään muiden ihmisten henkilökohtaisia asioita, sairauksia, perheriitoja jne. niin, että mainitsevat tarkkoja tunnistettavia yksityiskohtia kyseisistä henkilöistä. Pölpöttäjä ei varmaankaan ole kysynyt lupaa muiden ihmisten salaisuuksien levittelyyn.
Totta. Joskus tosiaan kuulee julkisissa kulkuvälineissä asioita, joita ei todellakaan pitäisi ja yksi kategoria ovat nuo mainitsemasi perheriidat ja muut sellaiset kysymykset.
Niitä kuunnellessa väkipakolla tulee sellainen kiusaantunut olo kaikkinensa, kun sitä stooria ei voi mitenkään edes välttää kuulemasta.
Olenpa kuullut metrossa tarinaa käynnissä olevasta oikeusprosessistakin. Joillakin ei tunnut oikeasti olevan paljoa rajoituksia sille miten paljon muut heistä tietävät.
Lähetä kommentti