Puhtaita myyttejä?
Päivän uutisoinnissa pistetään myytiksi parikin asiaa, joita on pidetty tai vähintään haluttu pitää jollain tavalla "puhtaina".
YLEn uutisissa siteerataan Aamulehden juttua, jossa kilpailuviraston entinen ylijohtaja Matti Purasjoki lyttää suomalaisen ruoan puhtauden varjelluksi "propagandamyytiksi". Hänen mukaansa väitteet siitä, että suomalaiset elintarvikkeet ovat puhtaampia ja lähiruoka ekologisempaa kuin ulkomaisilla tuottajilla on puhdasta propagandaa.
Purasjoki kertoo, että tuottajajärjestö MTK:lla on sormensa pelissä suomalaisen ruuan mainostamisessa ja että MTK on vaatinut toimia ruoan tuontia vastaan.
HS:n pitkässä jutussa entinen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö puhuu suutaan puhtaaksi ja kuvailee suomalaista hiihtourheilua tavalla, josta puhtaus on kaukana ja reilun urheilun eetos pelkkä myytti.
Dopingia, sen eri muodoissa, on Kyrön puheiden mukaan käytetty vähän siellä sun täällä ja järjestelmällisesti.
* * *
Puhtaus on tietysti aina enemmän tai vähemmän suhteellisen asia. Puhtaus suhteessa mihin? Absoluuttista puhtautta ei liene muualla kuin tyhjiössä. Koko "puhtauden" käsite on kovin määrittelemätön.
Suomalaista ruoan ja (hiihto)urheilun puhtautta yhdistää toisiinsa vain harva asia. Yksi niistä on se, että molempien toivotaan kovasti, kuin kunnia-asiana, olevan puhtaita tai ainakin puhtaampia kuin muualla. Kenties niin myös aidosti kuvitellaan.
Se toinen yhdistävä tekijä on puhtauden ympärille kietoutunut propagandan verkosto, jonka motiiveja voi etsiä, mutta mitä ilmeisimmin vastauksia löytyy oman kilpailukyvyn turvaamisen tai protektionismin suunnilta.
Onko sitten suomalainen ruoka tai (hiihto)urheilu "puhtaampaa" kuin muualla?
Sitä asiaa ei ainakaan kannata kysyä MTK:sta tai hiihtoliitosta, molemmilla on aivan liian paljon omia lehmiä ojassa.
Asiaa voi ajatella ihan siitä lähtökohdasta, että molemmissa asioissa Suomessa on avointen markkinoiden kautta tullut kilpailutilanne. Se tarkoittaa myös sitä, että samat käytännöt ja toimintamenetelmät ovat käytössä meillä kuin muualla ja esimerkiksi elintarviketeollisuus on pitkälti kehittynyt monikansalliseen suuntaan.
On vähän huteraa ajatella, että meillä Suomessa olisi jotenkin ylivoimainen moraali näissä (tai muissa) asioissa suhteessa vaikkapa Eurooppalaisiin maihin. Teknologiakin on nykyään ylikansallista.
Luonnollisesti Suomessa on pitkälle kehittyneet seuranta- ja valvontamenetelmät molemmilla sektoreilla, joten tietoa asioiden tilasta varmasti jossain on.
Väitetään mitä väitetään, niin vastaus todennäköisesti on aina: ei tietoa.
* * *
Riippumatta "puhtauden" täydellisyydestä, ruoan kohdalla ei ole erityistä syytä suosia mitään kaukaa toimitettuja tuotteita, sillä logiikka toimii myös toisinpäin.
Ei ole syytä olettaa, että jossain muualla ruoka olisi sen puhtaampaa. Sama on myös muiden maiden urheilun kanssa. Tuskinpa muualla sen pulmusempia ollaan kuin kotimaisessa urheiluelämässäkään.
Kyse on myytistä.
* * *
Järkikin sanoo sen, että elintarvikkeiden rahtaaminen ympäri maailmaa ei ole mitään ekologisinta toimintaa, joten oma arvonsa lähiruoalla on. Vaikka se ei olisikaan tuo "puhtaus".
Tekstit
10 kommenttia:
No ei meillä ainakaan käytetä ruoan tuotannossa niin paljoa kasvinsuojeluaineita kuin tuolla etelämpänä. Ja tämä ei ole myytti. Eihän meillä ole edes kaikkia niitä öttiäisiä tai kasvitauteja mitä lämpimämmässä, joskin suotuisammassa, ilmanalassa vaanii viljelijöiden viljelyksiä.
Täytyypä syventyä Kyröön. Onhan se hyvä, että viimein puhui suunsa puhtaaksi ;) Mutta miten niiden omien jauhojensa kanssa...
Okei. Tuossa suhteessa olemme siis suotuisammassa asemassa. Se on tietysti yksi sektori kokonaisuudesta.
Kyrön omista jauhoista en tiedä ja koko doping sekasotku on sellainen, että sieltä tuskin mistään kovinkaan puhtaita papreita kenellekään löytyy. Puhuu tuolla Kyrö omista tekemisistäänkin ihan kohtalaisen avoimesti. Tai ainakin sen tuntuisesti. Tiedä sitten mikä siinä hommassa on oikeastaan totuus... ja ketä se itseasiassa enää kiinnostaa?
Saattaapi tälläista hiihtofanaatikkoa kiinnostaa ;D (siis penkkiurheilijaa)
Oh, noh. Ajattelin lähinnä siten, että sen totuuden kaivaminen, mikä ikinä se onkaan, saattaa olla sen verran mahdoton tehtävä, että ainakin allekirjoittanut on luovuttanut jo koko asiaan kiinnostumisen :-)
Enempi ihmiset saavat myrkkyjä sisäänsä noista kaikenmaailman valmisruoista ja niistä ihmeellisistä marinointilitkuista, joissa lihat nykysin lilluvat, kuin vihanneksista tai viljasta. Oli niiden alkuperämaa mikä tahansa.
Myrkyillä tarkoitan tässä tapausessa niitä lisäaineita yms.
Siis säilöntäaineita.
Siis nämähän tuli nyt väärään postaukseen, mutta tokkopa se haittaa ;)
Olisiko nyt ollut se Twitteri paikallaan... ;D
Jep. Totta se on tuokin eli valmisruoassa käytetään kaikenlaista lisäainetta ta säilöntäainetta. Niitä tuntuu olevan vähän joka valmisteessa vaikka ei varsinaista pikaruokaa olisikaan. Esimerkiksi jotkut leivät eivät näytä menevän pilalle millään. Sellainen on aina epäilyttävää.
Miten niin meni väärään postaukseen? Ja jos menikin, niin ei haittaa ensinkään.
Heh... Twitteristä ei nyt taida ihan mihin vaan olla. Kenties sellainen mokienkorjauspalvelu tulee joskus :-)
Kyllä suomalaiset yritykset eivät ole mitään pulmusia maailmallakaan. Samanlaisia ahneita p*****a kuin muutkin ;D
Suomessa on vain helppo saada kaikenlaiset myytit läpi mediassa - kun koko pienellä piirillä on oma lehmä ojassa.
Blogiaikana on vasta ruvennut löytymään vaihtoehtoistakin näkemystä, ennen oli aina sitä samaa hymistelevää epistolaa joka tuutista.
Niinpä. On kaiketikin ihan luonnollista ja omasta kansallistunteesta kumpuavaa ajatella, että meillä on asiat paremmin kuin muualla. Monessa suhteessa onkin, mutta ihan kritiikittä tällaista yleistystä ei voi tehdä. Suomalaiset yritykset ovat maailmalla samanlaisessa kilpailutilanteessa kuin muutkin, joten samanlaiset menetelmät ovat käytössä.
Sitä paitsi. Mikä on "suomalainen yritys"? Yhdysvaltalaisten eläkerahastojen valtaosin omistama Nokiako?
Lähetä kommentti