Valokuvatorstai: Kaukana lähellä
Valokuvatorstain 115. haaste on Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)
Kuva on Schipholin lentokentältä Amsterdamista.
Lentokentät ovat kuin välitiloja, joissa ihmiset ovat lähellä ja kaukana tosisistaan. Lentokentät ovat myös täynnä rajoja, jotka erottavat ihmisiä eri puolille. Lentokentät ovat täynnä reittejä, jotka vievät ihmisiä eri suuntiin ja paikkoihin.
Lentokentät ovat surujen, ilojen ja kaipausten kenttiä.
Tekstit
10 kommenttia:
Schiphol jäi jo taakse, mutta kyllä se tuolta tuntui viime yönä. Kiireiseltä ja kalsealta. Kuitenkin ihmisillä katseissa toivon pilkahdus.
Hyvä oivallus haasteeseen!
Lentokentissä on niin paljon epätodellisuuden tuntua, että jokainen on yhtä lailla kotona ja eksyksissä samaan aikaan.
Lentokentät ovat myös välietappeja, mutta harvemmin pääkohteita. Hyvä kuva aiheeseen. Voisipa hypätä nyt siiville ja lentää jonnekin kivaan paikkaan :)
Millähän kuljettaisiin, jos lentokonetta ei olisi keksitty?
Lähdön tunnelmaa.
Tuollakin joku Lulu on ottamassa irtiottoa, vaikka yhtä usein kentällä eletään yhdistymisen ja jälleennäkemisen innossa.
Lähdön tunnelma on riehakas, mutta itselle kuitenkin vähän haikea. Kohta taas yksi elämys käynnistyy, koskaan palaamatta.
Hieno tunnelma kuitenkin
Lentokenttä on sanojen keskus, jossa sorinaan häviävät kaikki sanat.
lepis,
Tervetuloa takaisin. Lentokentät ovat yleensä steriilejä paikkoja. Jossain on toivoa hetkittäin, mutta yleensä vain ruuhkaa ja hulinaa.
SusuPetal,
Niinpä. Lentokentillä on ikäänkuin melkein kotona, mutta kuitenkin jossain poissa.
Elegia,
Lentokentät ovat kuin reitittimiä tai hubeja, jos tuollaiset nörttitermit sallitaan. Harvemmin tosiaan kukaan lähtee lentokentälle ainakaan lomailemaan.
eem,
Varmaan maaitse ja meritse. Kiire ei vaan olisi samanlainen kuin nykyään.
Tillman,
Niin se on, että lentokenttien kautta mennään tai tullaan elämyksistä. Tai sitten vaan tullaan ja mennään.
arleena,
Sekin on totta, että lentokentät ovat sanakeskuksia, jossa on puhetta ja on kuulutuksia.
Kansainväliset yheydet näyttävät ainakin toimivan. Toivottavasti matkustajien välisetkin puheyhteydet. :)
Ainakin yksinäisyyden ei pitäisi vaivata.
http://jaakotar.vuodatus.net/blog/1749299
Lentokentät on aikamoisia asemia, televisiosta tuli kerran dokumentti miehestä, joka asui lentoasemalla kun hänellä ei ollut kotia ja hän oli pakolainen, jota kukaan maa ei huolinut. Hän oli siis juuttunut lentoasemalle, en vain muista yhtään, että mille.
Tarjuska,
Niin. Lentokentät ovat yhteyksiä varten. Ehkä ihmistenkin yhteyksiä varten, mutta yksinäisyys voi olla olemassa myös yhteyksien joukossa. Kaiketi?
Hirlii,
Jos en ihan väärässä ole, niin tuosta tapauksesta tai sitä tulkiten on tehty myös elokuva, Terminaali (The Terminal), pääosissa Tom Hanks ja Catherine Zeta-Jones.
Elokuvan käsikirjoituksen on kerrottu saaneensa inspiraation iranilaisen Mehran Karimi Nasserin asustelusta Pariisin Charles de Gaulle-lentokentän Terminal I:ssä vuodet 1988-2006.
Yksi kuva lentokentistä sekin.
Lähetä kommentti