Ehkä ei sittenkään

Aiemmista arvioista poiketen pohjoinen napajää ei sittenkään sula kokoonaan tänä kesänä. Näin on saksalainen tutkijaryhmä päätellyt laskelmistaan.

Pari viikkoa sitten yhdysvaltalainen NSIDC arvioi pohjoisnavan sulamisen todennäköisyydeksi jopa 50 prosenttia. Nyt Rüdiger Gerdesin tutkimusryhmä Alfred Wegenerin tiedeinstituutista arvio, että sulamiskauden loputtua syyskuussa pohjoisen merijään laajuus on havaintohistorian toiseksi alin. Eikä siis sula kokonaan.

Viime vuonna jääpeitteinen alue oli pienimmillään 4,13 miljoonaa neliökilometriä. Tälle vuodelle saksalaisryhmä arvioi 4,35 miljoonan neliökilometrin jääpeitteen. Ryhmän arvion mukaan jääpeite olisi pienempi kuin viime vuonna 8 % todennäköisyydellä.

Ilmeinen syy huippupieneen jääpeitteeseen on kesän koleus pohjoisessa ja erityisesti Siperiassa.

Mitään aihetta juhlintaan ilmastonmuutoksen viivästymisestä vielä ei ole sillä, esimerkiksi nyt toiseksi pienen jääpeitteen vuosi oli 2005, jolloin jääpeite oli pienimmillään 5,32 miljoonaa neliökilometriä ja vuosien 1979–2000 syyskuun keskiarvo on noin 7,0 miljoonaa neliökilometriä.

Pohjoisen pallon puoliskon jääpeite on pienentynyt viime vuosikymmeninä roimaa vauhtia.

Sinänsä olisi positiivista, jos jokin luonnon mekanismi pelastaisi meidät päättämättömien jahkailijapoliitikkojen aiheuttamalta riskiltä. Se tosin taitaa olla vain haaveunta.