Ydinsota

Uusimmassa Tiede-lehdessä on pikku-uutinen ydinsodan seurauksista. Uutisessa viitataan PNAS-lehdessä julkaistuu artikkeliin, jonka mukaan jo alueellinen ydinasekonflikti riittää hävittämään koko maapallon päältä otsonikerroksen. Se olisi sitten menoa.

Mallinnuksessa käytettiin esimerkkinä Intian ja Pakistanin välistä konfliktia, jossa räjäytettäisiin 100 Hiroshimaan pudotetun ydinpommin kaltaista ydinasetta. Tutkimuksessa havaittiin, että 20-70%:n otsonikato eri puolilla maapalloa viideksi vuodeksi. Sen jälkeenkään otsoniaukot eivät katoaisi nopeasti mihinkään.

Tästä seuraisi merkittävä ultraviolettisäteilyn lisääntyminen Maan pinnalla, joka vaarantaisi ekosysteemin ja ihmisen terveyden. Lisäksi maapallon lämpötila nousisi ilmakehän savun seurauksena dramaattisesti, paikallisesti jopa 30-60 astetta.

Siis kaukana meistäkin tapahtuva selkkaus, jossa käytetään ydinaseita tietäisi loppua myös täällä rauhallisessa Pohjolassa.

* * *

Ydinaseet ovat tajuttomin keksintö, jonka ihmiskunta on konkreettisesti luonut.

Niiden käyttäminen oikeasti on siis tuhoisaa kaikille, myös hyökkääjälle. Siitä ei selviä kukaan.

Jos ajatellaan, että ydinaseita voidaan pitää jotenkin turvallisena pelotteena, ollaan loogisesti vähintäänkin vetelässä suossa. Miten voi käyttää pelotteena jotain sellaista, jota oikeasti ei voisi toteuttaa siten, että itse säilyisi edes hengissä?

Miten sitten ydinaseista olisi mahdollista päästä eroon?

Problematiikka on sama kuin ilmastonmuutoksessa. Se vaatii globaalia yhteisymmärrystä ja rohkeutta tehdä konkreettisia tekoja, jotka päällisin puolin näyttävät uhrauksilta, mutta ovat pitemmällä aikavälillä katsottuna erittäin hyödyllisiä koko maapallolle.

Tuota rohkeutta tehdä pitkän aikavälin politiikkaa vaan ei näytä löytyvän vieläkään.

(Kuvassa 26.3.1954 Bikinien atolleilla räjäytetty 11 megatonnin ydinlataus, joka oli osa USA:n armeijan operaatio Castlea. Kuvan lähde: Wikimedia commons)