Salainen hankinta

Päivän HS tarttuu asiaan, josta olikin tuossa jokin aika sitten puhetta eli valtion salaiseksi julistamat hankinnat.

Uutisen mukaan valtio tekee vuodessa 690 miljoonalla eurolla erilaisia salaisia turva- ja puolustushankintoja ja ne muodostavat noin viidenneksen valtion kaikista vuosittaisista hankinnoista. Tuo on merkittävä summa veronmaksajien rahaa.

Eniten salaisia hankintoja tehdään puolustusministeriön hallinnonalalla (n. 600 miljoonaa euroa) ja toiseksi eniten työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla (n. 50 miljoonaa euroa).

Näin hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa hankintalakien mukaisesti, eikä tarjoajat voi näistä päätöksistä valittaa mihinkään. Hallinnonaloilla on erilaisia ohjeistuksia ja muita menettelytapoja.

Puolutusministeriössä on työryhmä, joka valmistelee asiasta lakiesitystä. Koska summat ovat noinkin tuntuvia, on vain ja ainoastaan paikallaan, että menettelytavoista säädetään lailla.

Samalla valtion pitää säätää tarkemmin myös siitä, mikä hankinta voidaan pistää salaiseksi. Kaikki ei sellaista varmasti ole. Puolustushankinnoissa asian voi monesti ymmärtää, mutta varmasti on helppo kuvitella liikoja jonkun hankinnan turvallisuusluokituksesta. "Ihan vaan varmuuden vuoksi" ei aina ole perusteltu idea.

Esimerkiksi sähköisen vaalijärjestelmän auditoinnin hankinnan hoitaminen jostain turvallisuussyistä johtuen salaisena hankintana on vähintäänkin yliampuvaa ellei sitten tarkoitushakuista toimintaa.

On turha kuvitella, etteivätkö ministeriöiden virkamiehet käyttäisi salaiseksi määrittelemistähankinnoissa ihan vaan mukavuussyistä, jos siihen avautuu pienikin mahdollisuus.