torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Maus

Ihmisen historiassa on asioita, joita ei pidä mennä unohtamaan tai lakaisemaan piiloon.

Art Spiegelmanin kirjoittama Maus I & II (Selviytyjän tarina sekä Ja vaikeudet alkoivat täällä) kertoo yhdestä sellaisesta. Maus on sarjakuvan muotoon kirjoitettu omaelämäkerrallinen tarina Art Spiegelmanin perheen vaiheista toisen maailmansodan alla, sen aikana ja jälkeen. Tarinan keskipisteessä on Art Spiegelmanin isä Vladek, joka oli puolanjuutalainen. Hän ja hänen perheensä joutui kaikkien juutalaisten tapaa natsien vainon kohteeksi ja lopulta keskitysleireille kuten Auschwitziin.

Auschwitzissa arvioidaan tapetun 1,1–1,5 miljoonaa henkeä 1689 päivässä, minkä laitos ehti toimia ennen kuin puna-armeija otti sen haltuunsa tammikuun 27. päivä vuonna 1945.

Maus on kaksitasoinen tarina, jossa kuvataan tapahtumia sodan melskeissä sekä myöhemmin ikääntyneen miehen suhdetta omaan perheeseensä ja Artin suhtautumista isäänsä osana kirjan tekemistä.

Kirja on vaikuttava ja sarjakuvana helppolukuinen, vaikka käsiteltävät asiat eivät helppoja ole. Vanhan miehen kerrontatyyli poistaa tarinasta turhaa siloposkisuutta ja tekee siitä kaikessa karheudessaan uskottavan.

Ihmiset on esitetty kirjassa eläinhahmoina, jolloin tarina pehmenee hieman. Eläinhahmot tuovat mukaan myös hetkellisesti pientä huumoria kerrontaan, se ei ole kuitenkaan hahmojen tarkoitus. Tarinassa juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja, puolalaiset sikoja, ranskalaiset sammakoita, britit kaloja, ruotsalaiset poroja, amerikkalaiset koiria ja mustalaiset yöperhosia.

Teos jakautuu kahteen osaan, jotka on alunperin julkaistu erillisinä. Ensimmäinen osa Suomessa vuonna 1990 ja toinen 1992. Yhdessä kirjassa tarinat on julkaistu vuonna 2003. Sarjakuva toi Spiegelmanille arvostetun Pulitzerin palkinnon vuonna 1992.

* * *

Maus on monellakin tapaa lukemisen arvoinen kokemus. Se kertoo ystävyydestä, joka saa mahdottominakin aikoina ihmiset tekemään hyviä asioita, vuosien yli kestävästä rakkaudesta, epätoivosta, ihmisten muuttumisesta kokemusten saattelemana, kekseliäisyydestä ja totalitaristisen pahan pakenemisesta.

Kirja kertoo myös siitä käsittämättömästä julmuudesta ja tuhovimmasta, jota valtaa pitävät sokeudessaan ja fanaattisten oppien perässä juostessaan saavat pahimmillaan aikaan. Se on jotain sellaista, johon ihmiskunnan ei todellakaan enää tarvitse ryhtyä. Siksi on syytä muistaa.

Tällaisia tarinoita tarvitaan muistuttamaan meitä valoisampien aikojen lapsia niistä vuosista jolloin henkinen pimeys pyyhki mantereen yli.

(Kuvassa keskitysleiri Auschwitz I:n portti. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Ei kommentteja: