Politisoitua lakkoa

Yhteiskunnallisen keskustelun ainoan paikan näyttää täyttäneen tämä eläkekysymys.

Oppositio tietysti ottaa koko ilon irti ja käyttää tilannetta hyväkseen, vaikka sillä ei välttämättä olisi siihen syytä.

Nimittäin. Kaikessa yleislakkotouhotuksessa on jäänyt huomaamatta yksi pieni uutinen, missä päähallituspuolue näyttää löytäneen jyvän, joka on eilen uutisoitu asiaan kuuluvasti pikku-uutisena HS:ssä.

Eläkeiän nostamisessa on kysymys vähän muustakin kuin siitä, että joidenkin suurten ikäluokkien edustajien eläkeikä nousee siihen samaan, mihin näiden samaisten ikäluokkien poliittiset edustajat ovat jo aikaisemmin nostaneet nuorempien ikäluokkien eläkeiän.

Kysymys on myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Kehittymässä olevan laman vaatiman velanoton kustannukset ovat pitkälti jäämässä joka tapauksessa tulevien sukupolvien maksettavaksi, mutta pitäisikö jälleen tehdä samat virheet kuin aikaisemminkin, jotta palautuminen lamasta kaadettaisiin niinikään näiden sukupolvien ja nuorten niskaan.

Ilmeisesti poliittisen yleislakon puuhaajien mielestä pitäisi?

Parlamentarismissa välikysymys on oikea tapa selvittää, onko hallituksella luottamusta asiassa. Jos on, niin parlamentissa pidettäviltä yleislakkopuheilta on pohja pois. Jos taas ei, niin asia on sitäkin selvempi. Välikysymys jätetään tänään ja sittenpähän asia saadaan asiaan kuuluville areenoille keskusteltavaksi.

* * *

Se, ettei työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvoteltu asiasta, on täysin väärä perustelu millekään yleislakkopuuhastelulle tai -puheelle. Siinä asiassa työmarkkinajärjestöt saavat katsoa peiliin, niiden toimintamekanismit ovat telefax-aikakaudelta, jolloin asioista neuvottelemiseen voitiin käyttää aikaa lähes loputtomasti. Nyt tällaiseen komiteaelämään ei ole aikaa.

Kolmikantakaan ei voi tarkoittaa sitä, että järjestöt sopivat ja jättävät laskun pöytään hallituksen maksettavaksi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun nämä korporaatiot ajavat vain omaa etuaan ja oman vaikutusvaltansa säilyttämistä, muiden väestöryhmien kustannuksella.

Palkansaajajärjestöillä on myös taipumus ratkoa menneitä valtakysymyksiä myöhemmissä taistoissa eli koskaan mikään ei ole kokonaan siltä miltä näyttää. Kysymys akavalaiselle YTN:lle voidaan esittää myös niin, että millä ihmeen tavalla tämä yleislakkointoilu korjaa niitä ongelmia, joita ylempien toimihenkilöiden asemassa ja esimerkiksi työajoissa on yhä edelleen? Vastaus: ei mitenkään, mutta touhuilu näyttää eläköityvän jäsenistön silmissä hyvältä, vaikka yhtään todellista työelämän ongelmaa se ei poistakaan.

Palkansaajajärjestöt todennäköisesti repivät tässä tohinassa yhä pahemman railon sukupolvien välille ja niiden tie saattaa hyvinkin olla kirkon tie. Jäsenmäärä pitkällä aikavälillä kääntyy pysyvästi laskuun ja se olennainen tehtävä, mikä näillä järjestöillä yhteiskunnassa on, hiljalleen rapautuu. Se on uusiutumattomuuden hinta.

Politiikassa on jo tapahtunut sukupolvenvaihdos, työmarkkinajärjestöt elävät vielä edellistä 1.0 aikaa.

* * *

Yleisradiokin tuntuu ainakin pääkaupunkiseudun radiossa kannustavan kansakuntaa kääntämään katseensa pois itse ongelmasta eli laman ja sen johdannaisvaikutusten torjunnasta yleislakkoiluun.

Ylenaikainen teettää joutavia puhelinkyselyitä aiheesta nyt jo kolmatta päivää, vaikka niissä hallitus on saanut soittajien tuen. Tänään toimittajat haluavat tietää "olisitko valmis yleislakkoon?" Kuten tunnettua tällaisten puhelinkyselyiden merkitys mielipiteen mittarina on jotakuinkin nolla ja kuuluvat sarjaan viihdeohjelmat.

* * *

Asiasta toiseen eli demokratiaan:

Vaikka ex-pääministeri Lipposen (sd.) poliittisesta linjasta voidaan olla montaakin mieltä, mutta jotenkin sujuvasti hän asettelee sanansa kuvaillessaan oman puolueensa kantaa presidentin valtaoikeuksiin:

"Ilman minkäänlaista avointa valmistelua Sdp nyt sanoo noudattavansa "kansan tahtoa". Tämä on kuin suoraan populismin määritelmästä: kansaa johdetaan harhaan antamalla sellainen mielikuva, että presidentti kyllä hoitaa asiat"