Some day classic: White Eagle
Muoti on joskus täysin käsittämätön juttu:
Saksalaisen Tangerine Dreamin White Eagle on saman nimisen albumin päätösraita vuodelta 1982. Nimikappaleesta tehtiin myös remix, joka levytettiin nimellä Das Mädchen auf der Treppe saksalaista tv-sarjaa Tatort varten.
Tangerine Dreamin historia ulottuu vuoteen 1967, jolloin Edgar Froese perusti yhtyeen. Yhtye tunnetaan elektronisesta musiikistaan ja lasketaan usein ambientin tai krautrockin kategoriaan.
Yhtye tunnetaan varsinkin 1970-luvun levytyksistään, jolloin kokoonpanossa soittivat Froesen lisäksi Christopher Franke ja Peter Baumann.
Varhaisemmissa kokoonpanoissa oli mukana useita Länsi-Berliinin underground-piireistä tuttuja muusikoita ja esimerkiksi yhtyeen ensimmäisellä varsin psykedeelisellä ja avangardistisella levyllä Electronic Meditation vuodelta 1970 soitti myös Klaus Schulze. 1980-luvun alussa Johannes Schmoelling korvasi Baumannin.
White Eaglella kokoonpanossa soittivat Froese, Franke ja Schmoelling, joiden nimiin kaikki albumin kappaleet on merkitty. Yhteensä 38 minuuttinen albumi koostuu neljästä kappaleesta, joista avausraita Mojave Plan on 19.55 minuutin mittainen.
Froesen johdolla Tangerine Dream on ollut vuosien varrella tavattoman tuottelias, sillä yhtye on vuosien varrella julkaissut yli 100 albumia neljällä vuosikymmenellä. Yhtyeen kuuluisimmat albumit ovat 1970-luvulta, jolloin yhtye levytti Ohr- ja Virgin-levymerkeille.
Tyypillinen tämän aikakauden albumi on esimerkiksi Atem vuodelta 1973, jossa yhtyeen soitantoon tuli mukaan mellotronit ja moogit. Brittiläinen dj. John Peel kehui Atemin vuoden albumiksi. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa Virginille. Phaedra nousi yllättäen Britannian albumilistoilla sijalle 15 ja matka maineeseen alkoi.
Videon lähde: YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Tekstit
8 kommenttia:
Tangerine Dream on jäänyt vieraaksi, jonkin verran sitä joutui aikanaan kuuntelemaan, kun yksi kaveri tykkäsi. Minä en.
Eikä iske oikein vieläkään.
Jäin katsomaan tuon videon takia, muoti on tosiaankin omituista...
Tällä musiikin lajityypillä ei ole laskeutumispaikkaa saarellani, mutta tuo video ja kertomuksesi oli mielenkiitoinen.
Olen ihan kysymysmerkkinä. Mutta pitääpä katsoa vähän pitempään, että mistä oikein on kyse..
Tangerine Dream on tuttu käsitteenä mutten ole tainnut heidän musiikkiaan kunnolla kuunnella.Mielenkiintoista silit oli lukea siitä ja kartuttaa tietoaan.Onpas tällä videolla jännia asusja;-)
Saksalaiselta kielialueelta kotoisin olevana olen ohittanut tuon Tangerine Dreamin aika heppoisin perustein (sieltä ei ole sanottavasti hyvää tullut :D).
Vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta että voisi tutustua vähän laajemminkin, kun tuotantoa on noinkin laajasti.
Nimi on tuttu, mutta wikipediasta peräisin oleva lause "Monet Tangerine Dreamin kuuluisimmista 1970-luvun levyistä sisältävät melodiaa tuskin ollenkaan, ja myös rytmi puuttuu usein kokonaan" selittääkin miksi kyseinen orkesteri on jäänyt niin vähille yhtymäkohdille (musiikkimakuni huomioonottaen).
Nyt voisi olla parempi aika, kun ambient tyyli on alkanut miellyttää kypsemmällä iällä :)
Niinpä. Tangerine Dreamin lajityyppi jakaa helposti mielipiteitä.
Allekirjoittaneen korvaan tuo musiikki on kuin äänitiloja, jotka jäsentävät olemista omalla tavallaan.
Tuo 1970-luvun tuotanto on kieltämättä tutustumisen arvoista. Jotenkin tuo uudempi tuotanto on sitten jo popimpaa meininkiä.
Halo Efekti,
Noh noh... onhan saksalaiselta kielialueelta tullut vaikka mitä hyvää ja mielenkiintoista:-)
Olipas se merellistä!
:-) On se sitäkin.
Lähetä kommentti