Tutkimuksia maalta ja taivaalta

Jos aikaisemmin on ajateltu, että Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen 23 vuotta olisi saattanut onnettomuusalueen lähelle luonnontilaa, on käsitystä nyt kenties korjattava.

YLE Uutiset kertoo ranskalaisen CNRS-tutkimuslaitoksen selvityksestä, jonka mukaan esimerkiksi kimalaiset, perhoset, hämähäkit, heinäsirkat sekä lukuisat muut selkärangattomat lajit ovat paikoin lähes kadonneet säteilyn saastuttamilta alueilta. Vähemmän saastuneelta neliömetriltä löytyy noin 100 selkärangatonta, mutta radioaktiivisella alueella luku oli keskimäärin vähemmän kuin yksi.

Onnettomuuspaikan lähellä elävillä isommilla eläimillä on havaittu lisäksi poikkeuksellisen paljon epämuodostumia, kuten kitukasvuisia raajoja.

On varmaan kaiketi tarpeetonta sanoa ääneen, että säteilyn riskit koskettavat myös ihmistä.

* * *

Aurinkotutkijat ovat kokoontuneet Saariselälle. YLE Uutiset kertoo, että Tutkijoiden mukaan Auringon magneettinen toiminta on ollut 70 viime vuoden aikana aktiivisinta yli tuhanteen vuoteen. Aktiivisuus on tarkoittanut esimerkiksi auringonpilkkujen ja -purkausten määrä on merkittävää lisääntymistä. Nyt poikkeuksellinen aktiivisuus on tutkijoidenkin yllätykseksi päättymässä.

Tutkijoiden mukaan esimerkiksi magneettikentän voimakkuus on puolittunut ja kosmisten säteiden määrä taas noussut korkeammaksi kuin koskaan yli 50 vuoteen. Tämän on ajateltu vaikuttavan Maan ilmastoon sitä viilentävästi, mutta määristä tutkijat eivät vielä osaa sanoa mitään.

Olisi pelkästään positiivista, mikäli Auringon toiminnan muutosten seurauksena Maan ilmakehän lämpenevä kehitys taittuisi edes hetkeksi. Parhaimmillaan se voisi tarkoittaa jonkinlaista aikalisää nykyisessä erittäin pahalta näyttävässä kehityskulussa.

Kasvihuonekaasuihin liittyviä ongelmia Auringon toiminnan muutokset eivät poista. Täytyy muistaa, että hiilidioksidikonsentraation kasvaminen ilmakehässä on pahimmillaan tuhoisaa ilman sen lämmittävääkin vaikutusta eli esimerkiksi ilmakehästä meriveteen liukeneva hiilidioksidi, joka muodostaa hiilihappoa lisäten veden happamuutta.

Happamuus taas on tuhoisaa esimerkiksi koralleille ja vaikuttaa muutenkin merten ekosysteemiin siten, että pitemmällä aikavälillä ilmiö uhkaa vakavasti myös ihmisen ruokahuoltoa.

Auringon aktiivisuuden muutosten vaikutus ilmastonmuutokseen voi siis olla näkyvä ja merkitsevä jollain aikataululla, mutta ihmisen toimintaan liittyviä vakavia ongelmia se ei kompensoi. Lisäksi tällä hetkellä näyttää, että ilmastonmuutos on kehittymässä pahinta aiemmin kuviteltua skenariota pitkin, tai kenties vieläkin synkemmin.

Kenties Aurinko ostaa tulevaisuudessa aikaa ihmiskunnalle ja sen poliitikoille, mutta tämäkään mahdollinen toivon häivähdys ei anna moraalista oikeutta olla tekemättä mitään.