Vihertävää infrastruktuuria ja asenteita

Vihreäksi teknologiaksi tai vastaavaksi kutsuttava tapa tuottaa arilaisia perinteisesti teolliseksi ajateltuja asioita leviää ja muuttuu liiketoiminnaksi kiihtyvällä vauhdilla. Vihreydestä on tulossa kannattavaa businesta ja pyrkimys esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään myös tukee liiketoimintaa käytännössä.

Esimerkiksi vihreiksi luokiteltavien rakennusmateriaalien kysyntä Yhdysvalloissa nousi viime vuonna lähes 57 miljardiin dollariin ja tämän markkinan arvioidaan kasvavan vuosittain yli 7 % yli 80 miljardiin dollariin vuoteen 2013. Ekomateriaalien odotetaan syövän perinteisten rakennusmateriaalien markkinaosuuksia, kunhan nykyinen lama taittuu.

Puhtaan energian sektorit, tuuli- ja aurinkoenergia sekä biopolttoaineet, jatkoivat globaalisti voimakasta kasvuaan viime vuonna. Nämä alat kasvoivat 53 prosenttia edellisvuodesta. Vuonna 2007 näiden energia-alojen markkinat olivat noin 76 miljardia dollaria ja viime vuonna jo lähes 116 miljardia dollaria. Aurinko- ja tuulienergia työllistävät nyt yhteensä yli 600 000 ihmistä suoraan ja epäsuorasti. Vuonna puhtaan energian työpaikkoja voisi olla vuonna 2018 jopa 2,7 miljoonaa.

Energian kulutuksen kasvukaan ei hidasta ekologisemman vaihtoehdon kasvua, sillä esimerkiksi bioenergian käyttö voi kasvaa maailmanlaajuisesti nykyisestä 10 %:sta 20 %:iin vuoteen 2050 mennessä, vaikka samalla energian kulutus kaksinkertaistuisi.

Myös käyttökohteiden kohdalla ennakkoluulot ja entiset näkemykset karisevat uuden tutkimuksen myötä. Tekesin Kestävä yhdyskunta -ohjelman rahoittaman tutkimuksen mukaan aurinko- ja tuulienergia sopivat Suomen urbaaniin ympäristöön paremmin kuin aiemmin on luultu. Auringon vuosisäteilyn voimakkuus on Suomen rannikoilla yhtä hyvä kuin Pohjois-Saksassa.

* * *

Jos perinteiset infrastruktuurialat kuten rakentaminen tai energia ovat vihertymässä, niin samaa voi sanoa myös asenteista perinteistä teollisuutta kohtaan.

Helsingin yliopiston Suomen metsät ja metsäpolitiikka-tutkimuksen mukaan metsiä koskevassa päätöksenteossa pitäisi luonnon monimuotoisuus huomioida nykyistä paremmin. Tutkimus kertoo myös, että suomalaisten mielestä metsäteollisuudella on liikaa valtaa metsiin liittyvässä päätöksenteossa. Valtaa on liian vähän tavallisilla kansalaisilla, metsänomistajilla ja virkistyskäyttäjillä.

* * *

Ettei jäisi epäselväksi, miksi tämä kaikki on oikeasti tärkeää, niin kannattaa lukea toimittaja Pasi Toiviaisen kirjoitus otsikolla "Viestejä Etelämantereelta – yhä pahemmalta näyttää". Siinä hän kuvaa viimeaikaisia tutkimuksia Etelämantereen olosuhteiden lämpenemisestä, maailman jäätiköiden sulamisen aiheuttamista uhkakuvista sekä ilmastoherkkyyden arvioista.

Artikkelissa kuvataan erilaisia mahdollisuuksia jopa siihen, että pitkällä aikavälillä (selvästi enemmän kuin normaalisti arvioissa käytetty aikaväli 100 vuotta) maapallon merenpinnan taso voisi nousta 20 metriä tai jopa 60 metriä. Lämpötila on nousemassa, ei 2°C tai 3°C, vaan mahdollisesti jopa 6°C ja Etelämanner saattaa sulaa kokonaan. Katastrofin aineksia, sanoisin.

Toiviainen viittaa NASAn johtavan ilmastotutkijan, James Hansenin tutkijaryhmän yhteenvetoon:

"Kasvihuonekaasupäästöjen vielä yhdenkin vuosikymmenen jatkuva kasvu käytännössä eliminoi mahdollisuuden, että ilmakehän koostumus voi lähitulevaisuudessa palata alle sen keikahduspisteen, jonka ylittymisestä seuraa katastrofaalisia vaikutuksia."

Meillä ei ole enää aikaa vetkutella. Meillä ei ole enää oikeutusta tekosyille olla tekemättä mitään. Meillä on keinot ja mahdollisuus ryhtyä toimeen heti.