Verkkotunnus
Digitoday kertoo, että pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) käyttämä verkkotunnus mattivanhanen.net ei enää ohjaa hänen blogiinsa, vaan sisältää jotain mainoksia. Verkkotunnus on vaihtanut omistajaa.
Lehti tietää kertoa puoluetoimiston kommenttina, että "jossain vaiheessa tuosta osoitteesta on kai luovuttu".
Ehkä niinkin ja sehän käy helposti. Tarvitsee vain jättää rekisteröinti uusimatta (tarkoituksella tai vahingossa) ja verkkotunnus on mennyttä. Jotkut uusimatta jätetyistä verkkotunnuksista päätyy sitten erinäisten yritysten käsiin, jotka eivät luovu niistä enää muuten kuin rahalla.
Jos pääministerin (tai kuka hänen puolestaan rekisteröinnin olikaan tehnyt) liike oli tarkoituksellinen, hän ei erityisesti ajatellut niitä bloginsa lukijoita, jotka ovat esimerkiksi bookmarkanneet tuon osoitteen väyläksi blogiin. Jos taas kyseessä on ihan vaan vahinko, niin sen kummallisempaa näin vaalien alla.
Sinänsä kyseessä nyt ei ole mikään iso juttu, mutta ehkä jollain tavalla nolo homma. Omalla tavallaan tällaiset tapaukset kertovat meidän päättäjiemme omista tietoyhteiskuntavalmiuksista jotain vähemmän mairittelevaa.
Tekstit
2 kommenttia:
Kuulostaa hieman tutulta.
Eräillä työpaikoilla tuli tutuksi lopputalvesta soitot epämääräisistä yrityksistä, jotka kauppasivat sellaisille yksityistahoille domaineja, jotka olivat päätteeltään rinnakkaisia, siis esim. *.net tai *.com tai *.fi jne., ja joilla ei koko sarjaa ollut ostettuna. Oli siis vain jokin niistä.
Nopean ja tylyn ilmoituksen sisältö oli, että jos et nyt heti suunnilleen ko. puhelun aikana tee kauppaa, sejase taho on ostanut ne huomisaamuna.
On vain mielikuvitus rajana, minkälaista spekulaatiokauppaa domaineilla käydään, ja monen tahon välillä. Muunkin kuin sen uhrin, jonka imagosta tai brändistä on kyse.
Käy mielessä, kokeillaanko siinä monessa kohtaa laillisuuden rajoja. Tai etiikan. Mutta se onkin jo vissiin metafysiikkaa.
Noita on tosiaan ollut liikkeellä ja maailmassa on koko joukko firmoja, jotka keräävät verkkotunnuksia myydäkseen niitä eteenpäin riippumatta siitä kenelle mahdolliset nimioikeudet saattaisivat kenties kuulua. Kyse on kohtalaisen isosta liiketoiminnasta maailmanlaajuisesti.
Maailmalla on joissain tapauksissa käyty oikeutta noista nimistä ja jossain tapauksissa verkkotunnusten kaappaajat ovat joutuneet luovuttamaan nuo tunnukset brandit omistaville tahoille.
Tuollainen toiminta vaatii aina suuria resursseja ja rahaa, sillä oikeutta ei käydä välttämättä paikallisessa käräjäoikeudessa, vaan jossain ihan muualla.
Eettisesti ajatellen tuollainen toiminta ei ole mistään kotoisin. Siinä joku toinen poimii muiden tekemisistä hyödyn tekemättä itse juuri mitään.
Näistä verkkotunnusten kaappareista saattaa joillekin yrityksille olla joskus ihan toiminnallistakin haittaa, kun samalla nimellä, mutta eri päätteellä olevalla nimellä voidaan tehdä mitä vaan.
Nykyään noita päätteitä o vapaasti kaupan niin runsaasti, että esimerkiksi pienten yritysten on varsin hankala saada ja pitää hallinnassaan koko sarjaa.
Lähetä kommentti