eLehti?

Ranskassa on International Herald Tribunen mukaan käynnissä 7 sanomalehden (Le Monde, Le Figaro, Le Parisien, Libération, L'Équipe, Les Échos, Télérama) ja France Télécomin kokeilu sanomalehden viemiseksi e-paperille.

Read & Go-nimisessä hankkeessa käytetään päätelaitteena iRex Technologies-yhtiön lukijaa, jonka avulla käyttäjät saavat käyttöönsä lehden hieman sen paperiversion näköisenä. Päätelaitetta käytetään stylus-kynällä. Data lukijaan saadaan France Télécomin langattomasta verkosta.

Mikään maailmanuutuus tällainen e-paperi-konsepti ei ole, sillä Yhdysvalloissa vastaavaa ideaa on hyödyntänyt Amazon Kindle-konseptillaan. Read & Go:ssa on kuitenkin Kindlestä poiketen ajateltu hyödynnettävän myös mainontaa tulonlähteenä.

Kokeilussa on siis kyse myös perinteisten sanomalehtien ja teleoperaattorin yhteenliittymästä, jossa teleoperaattori on tullut sanomalehtien avuksi liiketoiminnan sähköistämisessä.

Lehdet mitä ilmeisimmin myös tarvitsevat Ranskassa apua kuihtuvaan liiketoimintaansa. Nimittäin päivälehtien mainonnan liikevaihto laski pelkästään viime vuonna 9 %. Vain 42 % aikuisista lukee Ranskassa sanomalehtiä säännöllisesti, kun sama lukema sanomalehtien maailmanjärjestön (World Association of Newspapers) mukaan esimerkiksi Saksassa on 73 % ja Yhdysvalloissa 48 %.

Mediataloista todetaan, ettei e-paperiversio korvaa sanomalehteä, vaan on sen lisätarjontaa. Ilmeisesti osa artikkeleista on e-versiossa erilaisia kuin paperille painettuina.

Artikkelin mukaan ihan ongelmattomaksi kokeilua ei koeta. Yhtenä ongelmana koetaan se, ettei mainosmyynnissä ole standardoituja tapoja mitata mainosten lukemista tai näkyvyyttä.

Kuluttajia täytyisi myös houkutella palvelun käyttöön tai siitä maksamiseen. PricewaterhouseCoopersin selvityksen mukaan kuluttajat ovat valmiita maksamaan e-paperiversiosta keskimäärin 47 % verrattuna saman lehden paperiversion irtonumerohintaan.

Päätelaitteen hinnaksi on arvioitu 500 €. Kokeilussa käyttäjät saavat sen maksutta käyttöön ja kokeilun aikana käyttäjiltä kysytään mihin hintaan he olisivat valmiita kyseisen laitteen hankkimaan. Mikäli konseptilla mennään tuotantokäyttöön, voi myös löytyä uusia laitetoimittajia. Lisäksi France Télécom pohtii, voisiko se paketoida laitekustannukset samaan tapaan kuin kännyköissä.

Koko kokeilun konseptiakin on epäilty. Yksi esitetty kysymys on se, miksi mediatalot antavat ulkopuolisen (tässä tapauksessa teleoperaattori) kehittää e-paperiliikentoimintaa niille, eivätkä tee sitä itse.

Vapaasti käänettynä PricewaterhouseCoopersin Marieke van der Donk sanoo:

"Jos mediateollisuus ei ole riittävän nopea, muut pelaajat tulevat niiden businekseen ja ottavat sen haltuunsa kuten Google teki hakukonemainonnassa."

* * *

Syy miksi sanomalehdet lähtevät tällaisiin kokeiluihin ovat selviä. Paperisten sanomalehtien mainosmyynti ja tilaajamäärät ovat laskussa, mikä tarkoittaa mediataloilla laskevia tuloja. Tämä on globaali ilmiö ja syy siihen on internet. Ihmiset saavat tämän päivän uutiset tänään netistä ja samoja uutisia huomenna ei enää jaksa lukea.

Uutisten panttaaminen yön yli ei ole mikään ratkaisu, joten uutisten tuottamisen ja jakelun tilanne näyttää hyvinkin selvältä. Paperilehden on löydettävä uusi rooli ja tehtävä, päivittäiset uutiset siirtyvät kokonaan sähköisiin kanaviin.

E-paperi ei ole mikään uusi idea, vaan erilaisia lukijoita ja kirjan tai lehden kaltaisia laitteita on kehitelty jo pitempään. Niihin sisältyy kuluttajan kannalta ongelmia. Miksi maksaa esimerkiksi 500 € laitteesta, jolla voit vain lukea sanomalehtiä? Markkinoille on jo tullut yleiskäyttöisiä medialaitteita, joiden näytöt ovat tavallista kännykkää selvästi isompia ja niillä voi tehdä kaikkea muutakin mitä kannettavalla tietokoneella tai multimediakännykällä voi tehdä.

E-paperikonseptin suurin ongelma onkin siinä, että se yrittää jälleen paperimaailmasta peräisin olevalla konseptilla ylittää analogisen ja digitaalisen maailman välisen kuilun. Valistunut arvaus on se, että tällaiset analogiat eivät tule pitemmän päälle onnistumaan. Ihmiset ovat oppimassa internet-aikakauden toimintatavat ja laitteet.

Sama ongelma vaivaa sitten itse sisältöä. Kuka sanoo, että e-paperille viety "näköislehti" tai vastaava konsepti olisi se tapa, jolla uutiset, artikkelit tai muu tieto käyttäjälle pitäisi esittää? Käytettävyydellä paperilehdissä ja sähköisissä päätelaitteissa on jossain määrin erilaiset kriteerit, joten miksi yrittää niitäkään siirtää tuon jakelukanavien kuilun yli.

Sitä artikkeli ei kerro, ottaako kokeilun malli huomioon sosiaalisen median ja sen toimintatavat huomioon, vai pyritäänkö edelleen täysiveriseen ylhäältä-alas-toimitukseen. Mitä ilmeisimmin ajatuksena on vain toistaa lehden toteutus käyttäjille sähköiseen päätelaitteeseen, ei uudistaa toimituksellista toimintatapaa tai ideaa.

Sanomalehtien pelastukseksi ei siis riitä se, että kopioidaan toteutustapoja ja liiketoimintamalleja perinteistä, pitää opetella internetin liiketoimintamallit.

Van der Donkin pointtia seuraten voidaan kysyä riittäkö aika ja mediatalojen oppimiskyky sanomalehtien selviytymiseksi, vai ottavatko muut toimijat kentän haltuunsa?

* * *

(Kuvassa iRexin e-paperin lukija. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Erityiskiitos tämän postauksen ideasta IStorille.