lauantaina, heinäkuuta 05, 2008

Laulujen nimistä

Lauantain fiilistelyksi on joskus miellyttävää metsästää levyhyllystä omituisia asioita. Ihan hyvin sellaiseksi kelpaavat myös ulkomusiikilliset seikat, kuten levynkansitaide tai kappaleiden erilaisia mielikuvia luovat nimet.

Kappaleiden nimet voivat olla riemastuttavaa itsessään. Ne saattavat itsessään olla lähes runoja tai psykedeelisiä kuvauksia jostain. Jotkut nimet kelpaavat ihan hyvin reippaiksi sci-fi-ideoiksi.

Onko niillä sitten mitään tekemistä itse kappaleiden kanssa? Noh, onko sillä enää niin kauheasti väliä...

Kas tässä muutama pikainen poiminta suomalaisten biisien - kenties omituisista - nimistä:

  • Herra presidentti käy valokuvauttamassa itsensä ja näkee unenomaisessa näyssä vanhan äitinsä (Leevi And The Leavings: Mies joka toi rock'n'rollin Suomeen).
  • Laulu hyönteisestä joka nukahti ruusun vuoteeseen (Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema)
  • Silmien ummistamisesta Nansenin galvanointiin (CMX: Discopolis)
  • Kilisevä rahapuu (Kadotetut: Liian suuri suu)
  • Ex-vainajan muistelmat (Juice Leskinen Slam: XV Yö (tauko iii))
  • Olen hautausmaa (Hector: Herra Mirandos)
  • Paavi Roskapankissa (Tuomari Nurmio & Alamaailman vasarat: Kinaporin kalifaatti)
  • Harsoinen teräs (Hassisen Kone: Harsoinen teräs)
  • Moskovan maailmanrodeo 2070 (Tuomari Nurmio & Viides kolonna: Maailmanpyörä palaa)
  • Ohipumppu (ø: Olento)
  • hkbg (Rinneradio: pfft)
  • Dägrägädägwäg (Kolmas Nainen: Onnen oikotiellä)
Kun noita levykansia katseli, niin yllättävän harvassa nämä loppujen lopuksi ovat, vaikka joillakin taitelijoilla on tälläkin osastolla huomattavaa luovuutta.

Voihan sitä tietysti levystöään näinkin lauantaisin käyttää...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huikeita! Tuo 'Laulu hyönteisestä joka nukahti ruususen vuoteeseen' on biisin nimenä kyllä ääriromanttinen.

Taisi levynkansitaide kupsahtaa vinyyliaikakauden myötä ja pienten cd-kansien tultua markkinoille.
Joku pitää niistä blogiakin:
http://sleevage.com/ Onpa parhaista kansista kirjoitettu kirjakin. Ja listoja parhaista tietenkin löytyy, mutta makuasioitahan nuo.

Vaiheinen kirjoitti...

Haa. Kiitos vinkistä. Tuohan on ihan hauska blogi.

Se on kyllä totta, että nykyään aika harvoin tulee kansitaiteessa eteen enää samanlaisia teoksia kuin LP-aikoina.

Hmm... onhan noita listoja ja makuasioitahan ne, joten niistä voikin sitten kiistellä. Minusta esimerkiksi tuolta Top 100 -listalta ( http://tinyurl.com/5hvnmx ) puuttuu koko joukko hienoja kansia kuten esimerkiksi Pink Floydin kannet tai vaikkapa The Who:n Who's next. On siellä toki omiakin suosikkejani kuten The Doors:n Strange Days.

Niinpä. Se on sadunomaista romantiikkaa tuo magneettimiehen kuoleman biisin nimi:-)