Avaruusromuja

Taivaalla tapahtuu kolareita. Eilen kerrottiin, että kaksi satelliittia olivat tiistaina päivällä törmänneet toisiinsa Siperian yläpuolella 790 kilometrin korkeudessa. Kolarissa osapuolina olivat Iridium-yhtiön tietoliikennesatelliitti sekä venäläinen käytöstä poistettu Cosmos 2251.

Yhdysvaltalaistietojen mukaan törmäyksen jäljiltä on satelliittien havaittu hajonneen noin 600 kappaleeseen. Kolari ei ollut ensimmäinen avaruudessa, sillä aikaisemmin on havaittu neljä törmäystä, joissa osapuolina on ollut esimerkiksi rakettien osia. Nyt ensimmäistä kertaa törmäyksen osapuolet olivat kokonaisia satelliitteja.

Onnettomuus ei ole mikään superyllätys, sillä Maata kiertää tiettävästi noin 13 000 isompaa kappaletta kuten satelliitteja, kantorakettien palasia tai vastaavia. Yhdysvaltain ja Kanadan ilmapuolustus NORAD havainnoi avaruudesta noin 100000 kappaletta.

Taivaalle on ammuttu noin 7000 satelliittia, mutta niistä toiminnassa on tiettävästi noin 800.

Sinänsä törmäyksiä tapahtuu harvoin, mutta pienikin kappale saattaa saada aikaiseksi melkoista tuhoa, sillä tyypillinen törmäysnopeus on 11 km/s eli 39 600 km/h.

Ihmiskunta on siis onnistunut organisoimaan lähiavaruutemmekin päivä päivältä vaarallisemmaksi paikaksi. Koska satelliitteja sekä muita vastaavia ammutaan koko ajan lisää, erilaisten törmäysten todennäköisyys kasvaa. Nykyisellään se on vielä varsin pieni, sillä lähiavaruutemmekin on laaja.

Tähänkin liittyy yksi vieläkin huolestuttavampi asia eli ydinkäyttöiset satelliittit. Ne ovat idioottimainen idea, johon on myös erilaisissa säteilyturvallisuussuunnitelmissa varauduttu jollain tavoin (esim. PDF, 679 kB) ja ne on pyritty rakentamaan mahdollisimman turvallisiksi (esim. PDF, 1,49 MB). Näissä laitteissa käytettävä plutonium on ilman ydinreaktiotakin hyvin vaarallinen myrkky.

Milloinkohan ihmiskunta organisoi avaruuden siivousretken?

(Via YLE Uutiset ja Bad Astronomy)