Some day classic: My Heart Will Go On
Lepis asetti Sunday Classicin teemasoittoon kaikkien aikojen inhokin. Sellaisen löytäminen ei ole helppoa, sillä omasta levyhyllystä sitä on ihan turha etsiä.
Toinen pulma on siinä, mikä on inhokki, joka on samalla klassikko. Väkisinkin joutuu sitten valitsemaan, jotain mikä on jonkun mielestä kenties suurikin hitti, mutta saa jonkun toisen vääntelemään radiokanavia.
Inhokki-klassikkon pitää siis olla laatutuote, mutta samalla jotenkin vastenmielinen.
Täysin subjektiiviseksi inhokki-klassikkovalinnaksi valikoitui Vaiheisen yksihenkisessä puhelinäänestyksessä selvällä äänten erolla toiseksi tulleeseen seuraava:
Kyseessä on kanadalaisen Celine Dionin kappale My Heart Will Go On albumilta Let's Talk About Love, joka ilmestyi vuonna 1997. Kappale on myös menestyselokuva Titanicin tunnusmelodia.
Kappaleen tekemisessä, tuottamisessa ja esittämisessä on käytetty tietoa, taitoa, osaamista, lahjakkuutta ja laskelmointia. Kappale ja kaikki muu sen ympärillä on tuottanut tekijöilleen suuresti tuloja, joten jotain hyvää, hienoa ja kenties sykähdyttävääkin kappaleessa ihmisten mielestä pitää olla.
Vaiheisen subjektiivisen raadin mielestä siirappi on kivaa siman raaka-aineena, mutta liika on liikaa. Ehkä tätä ei sen kummemmin tarvitse kuitenkaan perustella. Älkää kuunnelko tätä biisiä.
Video: Dailymotion
Tekstit
16 kommenttia:
Mun täytyy tunnustaa etten edes elokuvasta erityisesti pitänyt....
Liika on liikaa. Celine on kyllä lahjakas laulaja, mutta kieltämättä tässä tulee laskelmoinnin raja vastaan.
Minä muuten en laittaisi simaan siirappia, korkeintaan fariinisokeria.
Yaelian,
Ei kuulu elokuva suosikkeihini sekään. Liian pitkä ja kaikkea sellaista.
Kari,
Totta, jotenkin tuossa naksuttaa laskukone taustalla, mutta samalla biisi on varsin ällön makea.
Hmm... piti ihan tarkistaa, ettei siman kanssa ole tullut mitään katastrofaalisia väärinkäsityksiä, niin ainakin tuon vinkin mukaan simaan voi pistää fariinisokerin lisäksi hieman siirappia.
Liika siirappi on varma resepti inhokiksi liikasoiton ohella.
Katsoin leffan varsin epäromanttisessa seurassa (ex-mies) ja päädyimme naureskelemaan juonen epäjohdonmukaisuuksia.
Liika on liikaa. Sinänsä Lepiksen tämän kertainen teemoittelu teettää sen, että kiinnostus asiaan on taattu, mutta eihän näitä biisejä voi loppuun kuunnella :-)
En kyllä edes muista missä seurassa olen tuon leffan nähnyt, mutta siitä mulla on varma käsitys etten sitä kovin tarkkaavaisesti jaksanut seurata.
Mitä? Tämähän on aivan loistava elinsiirtobusinessbiisiksi.
No mutta, onhan tämä kyllä todellakin siirapin ääripäässä, mutta todella moni tykkää ylimakeasta. Itse tykkään enempi suolaisesta.
Joku käyttötarkoitus tälle biisille sitten löytyi :-)
Myyntiluvuista päätellen moni tykkää tällaisesta, mutta kuten todettua totuudesta ei voi äänestää.
Tämä on liioittelussaan niin korni, että täyttää hyvin inhokin kriteerit.
No tämä olisi voinut mulla mennä puhelinäänestyksen kakkoseksi helposti. Ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Oikeastaan koko Dionin tuotanto on aikasen vierasta. Kimeät naisäänet ovat kamalia!
Yhtymäkohtia näiden valintojemme kanssa tuntuu olevan myös tuo laskelmallisuus ja ylikaupallisuus.
Elokuvaa en muista edes nähneeni(?), joten ei ole voinut tehdä suurta vaikutusta. Todennäköisesti en ole nähnyt. Mutta tämän ylikaupallisuuden aiheuttaman joka tuubista työntymisen johdosta sen aiheuttamilta mielikuvilta ei ole voinut välttyä.
SusPetal,
Totta. Imelyyden lisääminen johtaa korniuteen.
lepis,
Totta muuten. Kuten tuolla totesinkin, sun valintasi pääsi omalla listallani kakkoseksi. Molemmissa vedoissa on dollarikuvat kehissä ja itseasiassa biisit tai niiden sovitukset ovat suoraan hittitehtaasta. Molemmat ovat myös sen verran sokerisia toteutuksia, makean nälkä lähtee samantien.
Tämä biisi on pilaantunut, koska sitä tuli taannoin joka tuutista. Ihan kaunis siirappinen kappale sinänsä, mutta tykkään enemmän Celinen muista kappaleista. Tuo levy on muuten kokonaisuudessaan aivan ihastuttava (miinus tämä kappale, johon olen kyllästynyt) :D Makuja on monia, itse tykkään joskus kuunnella myös mahtipontista siirappia.
Titanic-elokuva oli mielestäni surkea. Katsoin sen silloisen poikaystäväni kanssa ja olin pitkästyä kuoliaaksi.
Makuja on monia ja ihan hyvä niin. En ole tuohon levyyn tutustunut sen tarkemmin, mutta tuo biisi on tullut niin monesta tuutista liian monta kertaa, jotta sitä voi kestää (sen lisäksi etten pidä siitä muutenkaan).
Mahtipontisuus voi olla hyvä elementti, jos sitä osataan käyttää oikein.
Minusta Dionilla on useitakin tällaisia hyvin laskelmoituja tuotantoja. Joten samaa mieltä: siirappi sopii siman tuottamiseen, ei musiikin.
Kieltämättä sen mitä olen Dionilta kuullut, on vähän samansuuntaista materiaalia. En tosin väitä tuntevani asiaa, koska en sen laajemmin tuon genren musiikkia kuuntele.
Dion on lahjakas, sitä ei käy kiistäminen, mutta nuo tuotannot... höh...
Joo. Liikaa siirappia minunkin makuuni, eikä arvon Madam jaksa kiinnostaa minua kuin pakkokuunteluna radiokanavilta.
Pakkokuuntelu on joskus varsin rasittavaa :-)
Lähetä kommentti