Tekijänoikeudet ja urkintalaki

Professori Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan hämmentävästä yksityiskohdasta käynnissä olevan urkintalain käsittelyn uutisoinnista:

television iltauutisiin ilmestyi kirjoitettuna ja puhuttuna tieto: ”Lex Nokialla halutaan kuriin yrityssalaisuuksien vuoto, TEKIJÄNOIKEUSSUOJATUN MATERIAALIN KOPIOINTI…"

Kuten Kemppinen kirjoittaa, niin tähän mennessä tekijänoikeussuojattu materiaali ei ole kuulunut urkintalain perusteluihin tai piiriin.

Jos tällaisella materiaalilla olisi jotain tekemistä urkintalain kanssa, kansalaisten tietojen seuraamiseksi yhteisötilaajien toimesta ei tarvittaisikaan epäilyä niinkin vakavasta asiasta kuin yritysvakoilusta tai vastaavasta, vaan pelkkä tiedostojen kopiointi riittäisi. Siinä olisi jo viestintäsalaisuus ja sananvapaus koetuksella pahemman kerran, mikäli se ei vielä ole.

Ehkäpä kyse on vain virheestä uutisissa eikä itse asiaan liittyvästä asiasta. Moinen kömmähdys kertoo kuitenkin siitä, miten pihalla käsitteistä ja asian syvemmistä urista osa poliitikoista ja osa mediasta on.

Sen sijaan, että laille yritetään etsiä perusteluita myös sieltä missä niitä ei ole, kannattaisi aidosti miettiä mitä urkintalain kaltaiset käytännössä turhat lait tarkoittavat tietoyhteiskuntakehitykselle?

Varmuudella epäilyksen synkkä varjo siellä ja täällä eivät paranna sitä henkeä, jolla tarvittavaa luovuutta organisaatioissa saadaan ylläpidettyä ja kehitettyä. Tässä mielessä urkintalaki edustaa paluuta savupiipputeollisuuden kulttuuriin.

Pari juttua itse asiasta eli urkintalain eduskuntakäsittelystä:

• Lex Nokialle ei löytynyt vihreistä yhtään ymmärtäjää (HS, 24.2.2009)
• Lakia vahvempi Nokia (HS, 1.2.2009)