Some day classic: Heart Attack and Vine
Ihan aluksi ajattelin, että Some day classic voisi tällä kertaa olla jotakin muutakin kuin musiikkivideo, kuten esimerkiksi lehdistötilaisuus. Ajatus oli nimittäin aloittaa sarja erään aikamme suurimman taiteilijan tuotannosta.
Tulin kuitenkin erimieliseksi itseni kanssa, joten päätin esitellä seuraavan klassikon:
Waitsin muusikkoura jakaantuu karkeasti ajatellen kahtia eli vuosiin 1973-1980 ja sen jälkeiseen aikaan. Vuonna 1980 ilmestyi hänen viimeinen Asylum-levymerkille tekemänsä albumi Heart Attack and Vine, joka oli varsin rhythm'n blues-pitoinen albumi.
Sitä edeltäneet 5 studioalbumia ja studioyleisön edessä levytetty livetupla olivat jazz-henkisiä balladeja sisältäneitä levytyksiä. Näihin levytyksiin mahtuu myös klassikoita kuten esimerkiksi Asylum-vuosien ehdoton klassikko Small Change.
Uransa alkuvaiheissa Waits soitti lämppärinä muun muassa sellaisille artisteille tai yhtyeille kuin Charlie Rich, Martha and the Vandellas ja Frank Zappa.
Heart Attack and Vine on Small Change-albumin ohella se levytys, joka antaa jo viitteitä siitä mitä on tulossa.
Vuoden 1983 albumista Swordfishtrombones alkaen maailma ei enää ollut entisensä. Se tosin on oma tarinansa ja siihen palataan hieman tuonnempana.
Lisätietoja ja linkkejä:
EDIT klo 13.14
Videon lähde on YouTube.
11 kommenttia:
Tämän viikon teemaksi olisi siis sopinut viini ;D
Tämä on niin hyvä, että vaikea uskoa Mr. Waitsin tehneen mitään parempaa. Ja silti on!
Noin on. Tuo oli vain vain yksi kohokohta herran tuotannon alkuvuosilta. Sen ylittävää juttua on olemassa myöhemmiltä vuosilta.
Viini kieltämättä olisi sopinut ihan hyvin teemaksi:-)
Tom Waitsin ääni on karheudessaan mahtava. Ja tuo eläytyminen!
Huh Huh.
Tykkään kyllä Waitsin kummastakin kaudesta, jälkimmäinen kausi on kyllä vaikuttavaa. Video oli hienosti tehty, sopisi ehkä röökinpolton puolustus/opetus videoksikin :)
Heh, biisi ei minuun uponnut, mutta nauratti tuo tupakan kanssa heiluminen :D
Torstaina tuli juuri Teemalta Jim Jarmuschin Down by the law, oli kiva katsoa sitä vuosien jälkeen -Waits on ihan ok näyttelijänäkin.
Ja muusikkona, nam, nam!!!
Vaikea sanoa, kummasta kaudesta pidän enemmän, riippuu niin paljon fiiliksistä.
Kari,
Jotenkin tuossa vaan on energiaa, joka tulee jostain. Esittämisen tavan luulisi olevan varsin raskas.
Hirlii,
Toi rööki oli kait jonkinlainen "symboli" noihin aikoihin. Ei enää nykyään. Ajat vain muuttuvat.
Elegia,
Totta, se röökin kanssa heiluminen on tuossa melkein show.
SusuPetal,
Ah. Waitsin yhteistyö Jarmuschin on sekin ollut hedelmällistä.
Upeaa, Waits on Waits ja mullakin on herran albumeja.Hieno valinta!
Waits on Waits. Siinäpä se :-)
Arvelen vahvasti, että palaan näissä merkeissä vielä tähän aiheeseen. Pari ideaa on jo mielessä...
Minä pidän enempi tuosta waitsin uudemmasta tuotannosta. Ihan loistavia lyriikoita ja mahtava ääni, jota mun mielestä käyttää monipuolisemmin myöhemmillä levyillä.
Uudempi tuotanto kolisee kieltämättä jossain määrin sujuvammin kuin tuo vanhempi. Vanhemmassa tuotannossa on myös eräitä helmiä, mutta siellä on myös sellaista vähemmän innostavaa normimeininkiä.
Lähetä kommentti