Salainen, mutta miten?
Sun äitis kirjoittaa puhelinnumeroiden salaisena pitämisestä. Oletusarvoisesti kännykkäliittymien tiedot ovat julkisia, ellei niitä erikseen ymmärrä salaisiksi kieltää.
Silti syntyy helposti tilanteita, joissa se oma nimi löytyykin sieltä Fonectan, Eniron tai vastaavan firman hakemistoista ja palveluista. Esimerkiksi sellainen tilanne saattaa syntyä silloin kun on esimerkiksi lapsen puhelinliittymän omistaja ja laskun maksaja.
Asia on ongelmallinen siinä mielessä, että nykymaailmassa ei ole ihan yhdentekevää, jos esimerkiksi vanhempien tai huoltajien nimet yhdistetään vaikkapa lapsen kännykkänumeroon ja normaali tietojen salaamispyyntö ei sitä automaattisesti tee. Kannattaa lukaista nuo Sun äitis kuvaukset ja kysymykset.
Miten sitten Fonecta tai Eniro saa tietonsa? Tietysti teleyrityksiltä. Nimittäin viestintämarkkinalain (393/2003) 57 § sanoo, että
Teleyrityksen on huolehdittava siitä, että sen kanssa kiinteän puhelinverkon tai matkaviestinverkon liittymän käytöstä sopimuksen tehneen käyttäjän nimeä, osoitetta ja puhelinnumeroa koskevat yhteystiedot kerätään ja julkaistaan yleisesti saatavilla olevassa kattavassa ja kohtuuhintaisessa puhelinluettelossa, joka päivitetään vähintään kerran vuodessa. Puhelinluettelo voi olla painetussa tai sähköisessä muodossa.Siis teleyrityksen on luovutettava tiedot lakiin perustuen ja toisaalta samassa pykälässä sanotaan myös, että
Puhelinluettelopalvelua tarjoava yritys ei saa yhteystietoja käsitellessään suosia yhtä teleyritystä toisen teleyrityksen kustannuksella tai toimia muutoin syrjivällä tavalla.Mitä käyttäjiin tulee, niin käyttäjän oikeudesta kieltää yhteystietojensa julkaiseminen puhelinluettelossa säädetään erikseen.
Toinen laki, joka asiaan viittaa on sähköisen viestinnän tietosuojalaki (516/2004), jonka 25 § sanoo, että
Puhelinluettelon, muun tilaajaluettelon ja numerotiedotuksen tarjoajalla on oikeus käsitellä henkilötietoja luettelopalvelun ja numerotiedotuksen muodostamiseksi sekä niiden tarjoamista varten. (1. momentti)Samaisessa pykälässä myös todetaan, että
Teleyrityksen on ilmoitettava tilaajana olevalle luonnolliselle henkilölle yleisesti saatavilla olevan tai luettelopalvelun kautta käytettävissä olevan puhelinluettelon tai muun tilaajaluettelon taikka numerotiedotuspalvelun tarkoituksesta ja käytöstä. Ilmoitus on annettava maksutta ennen kuin hänen tietonsa merkitään tilaajaluetteloon tai numerotiedotuspalveluun. (3. momentti)Minkä lisäksi pykälä sisältää mahdollisuuden kieltää tietojen julkaiseminen joko kokonaan tai osittain:
Teleyrityksen on annettava tilaajana olevalle luonnolliselle henkilölle mahdollisuus maksutta kieltää tietojensa merkitseminen kokonaan tai osittain puhelinluetteloon, muuhun tilaajaluetteloon ja numerotiedotuspalveluun. (4. momentin alku)Ja sitten vielä mahdollisuus kieltää tietojen edelleen luovuttaminen:
Tilaajana olevalla luonnollisella henkilöllä on oikeus maksutta kieltää tässä pykälässä tarkoitettujen yhteystietojensa edelleen luovuttaminen. (5. momentti)Eli tietojen merkitseminen kokonaan tai osittain on lain mukaan mahdollista ja sen pitäisi kaiketi koskea myös liittymän omistajatietoa tai mitä muuta tahansa. Lisäksi on tietysti normaalit luovutuskiellot päälle.
Nuo (puhelin)luettelofirmat toimivat ihan lakiin nojaten ja sen mukaan, mutta jos joku haluaa kiertää tietojensa levittämisen, sen pitää olla myös mahdollista. Sen voi tehdä teleoperaattorille asiasta ilmoittamalla. Jos sitten taas jostain tietoa ei muka voi olla levittämättä eteenpäin, niin silloin tiedon osittaisen merkitsemisen kieltäminen ei toimi ja lakia ei noudateta.
Puhelinluetteloissa ei siis em. pykäliin nojaten noudateta sitä muualta tuttua periaatetta, että pitää pyytää lupa tietojen julkaisemiseen, vaan ne ovat ensin julkisia ja sitten vasta kieltämällä ne saa piiloon. Ja siinäkin voi olla vuoden viive, sillä laki ei velvoita päivittämään tietokantoja samaa vauhtia.
Tässäkin asiassa aika on ajanut näiden puhelinluetteloiden ohitse. Ajatellaanpa nyt vaikka sitä painettua versiota. Jos numeroni on painetussa luettelossa vuonna 2009 ja vuonna 2010 haluan sen numeron salata, niin sitä ei enää tule 2010 luetteloon. Kuitenkin, jos joku haluaa sen numeron, niin tarvitsee vain kaivaa vanhat luettelot.
Mitä noihin tietokantoihin ja hakemistoihin tulee, niin ne ovat samanlaisia sammioita kuin muutkin eli keräävät meistä kuluttajista dataa ja sitä dataa myydään.
Ihan filosofinen kysymys: Omistanko minä puhelinnumeroni? En taida varsinaisesti omistaa, se on vain annettu käyttööni. Ainakaan sitä tietoa puhelinnumerostani en näköjään omista.
4 kommenttia:
Kiitos!
Melkein nolottaa, että aloin vain kitistä, enkä ensin selvittänyt taustatietoja. Onneksi sinä näit vaivan ja teit selvityksen puolestani!
Tuo mahdollisuus tietojen osittaiseen kieltämiseen on just se, mitä kirjoituksessani peräsin ja näköjään ihan aiheesta, koska sen lain mukaan pitäisi olla mahdollista. Vaikka Fonectasta onkin kätevä kurkkia tuttujen unohtuneet osoitteet, kun on joulukorttien lähettämisen aika, alan sittenkin taipua siihen ajatukseen, että defaultina netissä pitäisi olla vain nimi ja puhelinnumero.
Ei mitään syytä nolostua, sillä asia ei ole mitenkään itsestään selvä tai välttämättä edes ok. Laki kun on laki, eikä sellaisena välttämättä aina oikein.
Noin se siellä lukee, joten pitäisi olla mahdollista.
Olen samaa mieltä, defaulttina ei nettiin paljoa tietoja pitäisi pistää.
Tietysti on niinkin, että jos etsii jotain henkilöä N.N., niin verkkopalvelusta pelkällä nimellä ja numerolla saattaa tulla useita kymmeniä vaihtoehtoja.
Se ei ole välttämättä mikään syy julkistaa yksilön tietoja verkossa.
Tietysti on niinkin, että jos etsii jotain henkilöä N.N., niin verkkopalvelusta pelkällä nimellä ja numerolla saattaa tulla useita kymmeniä vaihtoehtoja.
Totta, haku pitäisi ehkä voida tehdä esim. paikkakunnan tarkkuudella, katuosoitetta ei tarvitsisi kertoa,
Totta. Voisi se mennä noinkin.
Olennainen pointti on kuitenkin se, että käyttäjä itse saa päättää mitä hänestä maailmalle kerrotaan. Oli sesitten vaikka vain nimi ja numero.
Lähetä kommentti