Some day classic: Green Onions
Jotkut biisit nyt vaan ovat niin viileitä, että on ihan pakko joskus soittaa. Tässä on cooleinta viihdemusiikkia kautta aikain (toimii parhaiten nupit kaakossa):
Green Onions on Booker-T. & the M.G.'s:in kappale vuodelta 1962. Kappale on myös saman nimisen albumin avausraita. Green Onions-albumi oli myös Booker-T. & the M.G.'s:in debyyttialbumi.
Kappale nousi Billboard Hot 100-listalle syyskuussa 1962, missä se sitten pysyikin 16 viikkoa ja korkein listasijoitus oli 3. Biisi on rankattu myös Rolling Stone-lehden 500 greatest songs of all time-listalla sijalle 85.
Booker-T. & the M.G.'s on instrumentaalisoulia soittava yhtye, jonka alkuperäiset jäsenet olivat Booker T. Jones (urut, piano), Steve Cropper (kitara), Lewie Steinberg (basso), and Al Jackson Jr. (rummut). Vuonna 1965 Steinberg korvattiin Donald "Duck" Dunnilla. Al Jackson Jr. murhattiin vuonna 1975.
Green Onionsin levytyksen aikoihin Jones oli vain 17-vuotias ja muut bändin jäsenet 20-vuotiaita. Legendaarisen soul-levymerkin Staxin Jim Stewart löysi Booker-T. & the M.G.'s:in levytysstudiosta, missä he sessioiden välillä soittelivat omin päin ja Stewart ihastui kuulemaansa.
Läpi 1960-luvun Booker-T. & the M.G.'s tai sen jäsenet soittivat omien levytysten lisäksi sellaisten suuruuksien kuin Otis Redding, Sam & Dave, Albert King, Johnnie Taylor, Eddie Floyd, The Staple Singers, Wilson Pickett ja Delaney & Bonnie levytyssessioissa taustabändinä. Käytännössä Booker-T. & the M.G.'s oli Staxin house-bändi noina vuosia.
Yhtye levytti Staxille aina vuoteen 1971 asti. Matkan varrelle mahtuu esimerkiksi sellaiset hitit kuin Boot-Leg (Yhdysvaltojen R&B-listalla 10.), Hip Hug Her (6.), Groovin' (10.) ja Time is Tight (7.). Kappale Soul Limbo nousi brittilistalla sijalle 30 vuonna 1968.
Myös The Beatlesin ja erityisesti John Lennonin kerrotaan olleen vankka Booker-T. & the M.G.'s-fani. Lennon kutsui yhtyettä nimellä "Book a Table and the Maitre D's". Lennonin kerrotaan myös aina halunneen kirjoittaa instrumentaalibiisin Booker-T & the M.G.'s:ille. Lennonin toive toteutui yhtyeen levytettyä levyn McLemore Avenue, joka sisältää pelkästään The Beatles-materiaalia. Levyn nimi tulee Staxin studion osoitteesta Memphisissä ja levyn kansi on eräänlainen parodia The Beatlesin Abbey Road-albumin kuuluisasta kannesta.
Vuonna 1977 yhtyeen jäsenistä Cropper ja Dunn olivat mukana The Blues Brothers Bandissä ja siis myös elokuvassa The Blues Brothers vuonna 1980. He uusivat myös roolinsa vuoden 1998 leffassa Blues Brothers 2000.
Booker-T & the M.G.'s:in parhaat vuodet ajoittuvat 1960-ja -70-luvuille, mutta yhtye on toiminut ja tuottanut materiaalia senkin jälkeen. Viimeisin albumi voudelta 2009, jolloin Booker-T Jones julkaisi albumin Potato Hole.
Booker-T. & the M.G.'s on niitä kuolemattomia R&B-taustaisia yhtyeitä, jotka ovat antaneet lähtemättömän vaikutteensa musiikkimaailmaan, mutta jotka ovat kuitenkin jääneet suurelta yleisöltä hieman varjoon.
Video on vuoden 1967 Hit the Road, Stax!-kiertueelta. Videon lähde: YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Tekstit
21 kommenttia:
Kuolematon on juuri oikea sana tätä kuvaamaan. Fantastinen ja kestää aikaa kuin teflon :)
viileistä viileintä instrumentaalia :)
Muistelen kuulleeni, että tätä biisiä pidetään peräti "rokin kaavana".
Aamu lähti mukavasti käyntiin tämän biisin tahdissa. Hieno aamun avaus!
Jessssss! Tyylikästä. Kiitos, Vaiheinen, myös siitä, että taustoitat näitä valitsemiasi klassikoita niin hyvin.
Halo Efekti,
:-) No se. Kieltämättä tämä kestää soittelemista (en ole itsekään laskenut soittokertoja:-)
juanita,
On. Tää vaan on niiiiiin coolia.
Kari,
Voipi olla. Tuossa on sellainen varsin yksinkertainen, mutta sopivan magneettinen perusjuoni, joka etenee kuin höyryjuna. Kuulostaa rockilta? :-)
Oopee
Ole hyvä vaan:-) Niin se lähtee, itsekin pistin about ekana Green Onions-lätyn masiinaan ja eikun keittelemaan aamukahveja.
Viides rooli,
Tyylikästä on. Ole hyvä vaan. Tuo taustojen kaiveleminen ja lueskeleminen on mitä mainiointa viikonloppuhupia ja -sivistystä, joten miksipä siitä ei muutamaa sanaa ulos kirjoittaisi.
* * *
Tuolla YouTubessa näyttää olevan Hit the Road, Stax-kiertueen videomateriaalia ainakin tunnin verran. Tuo konsertti, mistä tämä video on jatkuu näköjään siten, että Booker-T. & M.G.'s:in jälkeen lavalle tulee Staxin soul-tähtiä yhtyeen jäädessä taustabändiksi. Varsinaista ilotulitusta näiden Stax-tekijöiden parhailta vuosilta.
Aivan tuttu biisi, joka saa välittömästi jalan vipattamaan. Mutta niin peruskamaa kuin tämä onkin, en olisi osannut sanoa kappaleen enkä bändin nimeä. Todella viilee esitys!
Tuo totta. Biisissä kiteytyy idea siitä, että yksinkertainen on kaunista. Siinä on niin sanotusti perusasiat kunnossa :-)
Tämä on kyllä ihan ihmebiisi. Siis ei vieras, mutta aikaansaa aina jännän fiiliksen. Klassikko, ja ehdottoman kolee :)
Bookeria löytyy hyllystä, mutta enpä ole aikoihin kuunnellut. Kiitos muistutuksesta.
Olisinpa halunnut istua tuolla yleisön joukossa!
Mymskä,
Sepäs se:-) Ihmekoleekipale.
SusuPetal,
Kuten myös. Toi konsertti jatkui täyslaidallisella klassikoita tuosta.
Tämähän oli tässä!
(Ei vissiin tarvitse enää käydä muita klassikoita kuuntelemassa. Väheksymättä meidän muiden valintoja, tätä on vaikea ylittää!) (No, jos sitten illalla kävisi ;) )
Joka paikkaan ne tuota sipulia änkeävät...
Just oikeeeee lassikko :D
oikea hyväntuulen kipale...letkeästi eteenpäin soljuvaa ;O) Kiva !
lepis,
Käy ihmeessä. Siellä on hyvä settiä vähän joka puolella.
Kimmeli,
Se on. Jotenkin toi vaan jää soimaan pollaan eikä lähde sieltä, vaikka soittelisi muutaman ylimääräisenkin kerran.
Hane,
Siinä on semmoinen peruspoljento, joka kulkee ja puksuttaa :-)
Tuo kyllä oli niin bluesbrothersia, että! :-)
Totta. BB-meininkiä:-)
Tämä on letkeätä ja hauskaa jos mikä. Olen törmännyt tähän jossain (jonkun tv-ohjelman tunnarina?) tuon tuosta. En vain muista missä.
Haarukoit kiinnostavasti biisin ja esittäjän paikalleen. Rock! Vai paremminkin Stax!
Kiitos! Stax! Koitan vain jotenkin hahmottaa nuo paikalleen. Aina ei olennaisin löydy, joskus kuitenkin. Wikipedia on näissä aivan ykkösapu, kun niitä detskuja ei joko tiedä tai muista.
Biisi on tiettävästi ollut koko joukossa filmejä ja mainoksia sekä joissain peleissä. Esimerkiksi Supernatural, Sopranos ja Miami Vicer ovat tv-sarjoja, joissa tuo on esitetty.
Hieno biisi, hieno bändi ja hieno levy-yhtiö. Taustaksi suosittelen Peter Guralnickin ”Sweet Soul Music – Etelän soulin nousu ja tuho” -kirjaa.
Lisää kirjasta: http://sanakari.wordpress.com/2009/01/25/aarre-kirjakaupan-alesta/
Jep. Hyvä vinkki. Tuo pitää jossain välissä käydä tsekkaamassa.
Lähetä kommentti