lauantaina, helmikuuta 28, 2009

ScribeFire ja top 10 IT-myytit

Halo Efektin innottamana tässä postauksessa kokeillaan FireFoxin ScribeFire-lisäosaa. Ainakin linkkitoiminnallisuus näyttää olevan sillä tavalla nerokas, että se osaa ottaa linkin suoraan leikepöydältä syöttöruutuun,mikä vähentää työvaiheita linkkien tuottamisessa.

Toinen ihan näppärä piirre on se, että ScribeFire jakaa selaimen ikkunan kahteen osaan, joista toiseen voi editoida postausta ja toisesta lukea www-sivuja.

* * *

Sitten otsikon mukaiseen asiaan.

Iain Thomson and Shaun Nichols ovat listanneet vunet.com:ssa kymmenen IT-myyttiä, jotka elävät sitkeästi, mutta ovat urbaaneja legendoja.

Kunniamaininnan saavia myyttejä ovat:
  • Macit maksavat enemmän kuin PC:t
  • Piraattimateriaali aiheuttaa enemmistön internetin liikenteestä
Varsinainen lista käänteisessä järjestyksessä kuten Thomson ja Nichols ovat sen laatineet:

10. Yritysten täytyy uusia heidän järjestelmästä 2-3 vuoden välein
9. Bill Gates on haka ohjelmoijaksi
8. Macit eivät ole yhteensopivia minkään kanssa
7. Tietokoneet kestävät pitempään, jos ne pitää päällä koko ajan
6. Hakkerit voivat aiheuttaa 3. maailmansodan
5. Applen tai Linuxin koodi on turvallisempaa kuin Windowsin
4. Tekoäly vaatii vain nopeampia tietokoneita
3. Internet kehitettiin ydinsodasta selviytymiseksi
2. Enemmän CPU-tehoa = enemmän vauhtia
1. Virustentorjuntayhtiöt tuottavat suurimman osan haittaohjelmista

Perustelut kannattaa lukea vunet.com:sta.

* * *

ScribeFire tuntuu ihan toimivalta. Ikkunointia voi säätää asetuksista ja esimerkiksi del.icio.us:n linkit saa haettua omaan alalehteensä. Tagit ja muut voi säätää paikalleen varsin näppärästi.

Jäljellä on enää julkaiseminen ja koodin tarkistaminen Bloggerin puolella. Jos kaikki menee ok, niin ihan käyttökelpoinen työkalu tämä voi jatkossakin olla.

* * *

Kuvassa kattoja San Miniato-nimisessä idyllisessä pikkukaupungissa Toscanassa. Kuva ei liity aiheeseen mitenkään, mutta pitäähän kuvan liittäminen postaukseen testata. Kuvan liitteleminen, oikean koon ja paikan säätäminen editorissa vaati hienoista temppuilemista.

EDIT klo 22.20
Julkaiseminen ScribeFirestä meni kuten pitikin. Oletusasetuksilla ScribeFire lisäsi postaukseen automaattisesti pienen kuvan, joka linkittää postauksen Zemanta-tilastointiin. Asetuksen saa pois päältä, kun löytää oikean kohdan. Tästä postauksesta pikseli on poistettu käsin.

Nebulat

Samaan aikaan kun nuo sci-fi:n kotimaiset Tähtivaeltaja-palkinnot ovat hakusessa, ovat myös arvostetut Nebula-palkinnot tulossa.

Kotimaisen sci-fi:n näkökulmasta on erinomaisen iloinen uutinen se, että Johanna Sinisalon novelli Baby Doll on ehdolla pitkien novellien sarjassa

Nebula-palkittujen listalle ovat vuosien saatossa päässeet esimerkiksi sellaiset sci-fi-ikonit kuin Brian W. Aldiss, Ursula K. Le Guin, Isaac Asimov, Arthur C. Clarke, Frederik Pohl, William Gibson tai vaikkapa Neil Gaiman. 

Ensimmäiset Nebulat jaettiin vuonna 1965 ja silloin parhaan romaanin palkinnon voitti Frank Herbertin Dyyni.


perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Napajäätikön sulavat


Otsikko ei oikeastaan ole enää mikään uutinen, vaan toteamus siitä mitä on tapahtumassa.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset napa-alueiden jäätiköihin ovat saaneet viime aikoina lisää vahvistusta ja ilmiöt ovat huolestuttavia.

Kansainvälisen Polaarivuoden tutkimukset osoittavat, että Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköt menettävät massaa sulamisen ansiosta, joka puolestaan kohottaa meren pintaa. Uusia havaintoja ovat myös Grönlannin jäätikön sulamisen kiihtyminen ja Etelämantereen lämpenemisen laajuus.

Arktisilla alueilla on havaittu huomattavia muutoksia kasvien lajeissa ja levinnäisyyksissä, esimerkiksi puurajan siirtymistä ja heinikkokasvillisuuden vaihtumista pensaikoksi. Pohjoisilta napa-alueilta on löydetty aikaisempaa arvioitua huomattavasti enemmän routaan sitoutuneita kasvihuonekaasuja. 

Tutkijoiden mallit ennustavat, että kun merijään määrä vähenee, niin routa sulaa nopeammi mikä lisää kasvihuonekaasujen päästöjä ilmakehään.

Brittiläinen jäätiköiden tutkija David Vaughn on todennut, että Antarktiksella sijaitseva Wilkinsin jääkansi on kiinni mantereessa enää kapean kannaksen turvin ja koko kansi on vaarassa romahtaa. 

Kun meressä kelluvat jääkannet irtoavat mantereen jäätiköistä, nuo mantereella olevat jäätiköt pääsevät liikkumaan kohti merta ja kiihdyttävät sulamista nostaen meren pintaa. Kelluvat jäätiköt eivät sitä vielä tee. Kriittisimpiä jäätiköitä ovat Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköt, joissa molemmissa on havaittu sulamisilmiöitä.

Yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center-tutkimuslaitoksen mittaukset pohjoiselta napa-alueelta osoittavat, että napa-alueen jääpeitteen laajuus on alkuvuonna pysytellyt lähellä ennätysvuodena 2006-2007 lukemia (kuvassa).

Odotettavissa on siis jälleen kiivas veikkaus siitä, syntyykö uusi ennätys Arkitksen jääpeitteen pienuudessa ja siirtyykö jäättömän Pohjoisnavan näkeminen jälleen lähemmäs.

Tilanne on kohta sellainen, ettei siitä enää voi huolestua. Uhkakuvat ovat etenemässä ja huolestuttavimpia viime päivien vahvistuksia ovat juuri nuo Kansainvälisen Polaarivuoden esiin nostamat ilmiöt siitä, että sulavaan routaan on sitoutunut enemmän kasvihuonekaasuja kuin aiemmin on ajateltu. Se voi olla liipaisin, joka laukaisee ison kierteen.
 

Uutta ilmastoportaalia pukkaa

Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus SYKE ja Teknillisen korkeakoulun Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus ovat toteuttamassa ilmastonmuutosportaalia. Tiedotteen mukaan portaalin kautta voidaan tarkastella ilmastonmuutoksen vaikutuksia paikallisella tasolla ja löytää keinoja päätöksenteon ja suunnittelun tueksi.

Samalla portaaliin on tarkoitus kerätä nyt hajallaan olevaa informaatiota yhtenäiseen muotoon.

Hankkeessa on taustalla Ilmatieteen laitoksen koordinoima EU-hanke ja hankkeella on EU:n Life+-rahoitusta kolmeksi vuodeksi alkaen vuoden 2009 alusta.

Portaaliin on tulossa eri näkökulmia ilmastonmuutokseen:

  • Ilmastonmuutoksen taustaa ja mekanismeja kuvaava oppimistyökalu.
  • Nykyistä ja tulevaa ilmastoa alue- ja kuntatasolla kuvaava skenario-osuus.
  • Ilmastonmuutoksen ympäristövaikutuksia kuvaava osio.
  • Paikallistason toimijoiden sopeutumis- ja hillintätoimia tukeva kuntatason työkalu.
* * *

Tällaiselle uudelle portaalille on hyvin tilaa, sillä ilmastoasioista netti on nykyisellään tietoa varsin paljon ja tiedot ovat osin jäsentämättömänä siellä täällä.

Tiedon järjestelminen ja jäsentäminen päätöksenteon tueksi on enemmän kuin tarpeen ja melkein voisi kysyä, että miksi vasta nyt?

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan.

Valokuvatorstai: Murtumia


Valokuvatorstain 121. haaste on sana "murtumia".

Suurenkin murtuman reunoilla on pienempiä, joita ei aina edes huomaa. Murtumat ovat nekin omien piensten systeemiensä kasvupaikkoja ja uuden elämän alustoja.

torstaina, helmikuuta 26, 2009

Julkiset mashupit vauhtiin?

Hallituksen politiikkariihestä on noussut esiin puheet eläkkeistä ja muusta sellaisesta, mutta samassa paikassa on päätetty myös muutamasta muusta linjauksesta.

Poimitaanpa tiedotteesta (PDF, 59,9 kt) digitaaliseen maailmaan liittyviä linjauksia. Mitään maata mullistavaa paperista ei löydy, mutta eräitä ihan järkeviä linjauksia.

Kun hallitus puhuu talouskasvun edellytysten turvaamisesta eräs keino monien joukossa on kirjattu näin:

"Tietoyhteiskuntapolitiikkaa jäntevöitetään ja julkisen sektorin tuottavuutta edistetään tietotekniikkaa hyödyntämällä nykyistä paremmin. Nopeutetaan sähköisen asioinnin kehittämistä ja edistetään IT-ratkaisujen yhteentoimivuutta ja käyttäjälähtöisyyttä."
Yleisenä tavoitteena asia on kannatettava, sillä työsarkaa riittää. Tuon konkretisointia on jo yritetty edellistenkin hallitusten aikana, mutta kuten tunnettua, rahaa on palanut ilman merkittävästi näkyviä tuloksia.

Asiakirjasta löytyy myös konkreettisempi tavoite, joka ei ole mitenkään erityisen uusi, eikä näytä mittavalta, mutta pitää sisällään tiettyä viisautta:
"Julkisin varoin luotujen tietovarantojen hyödyntämistä tehostetaan mm. tarkistamalla tietojenluovutukseen sovellettavia hinnoitteluperiaatteita ja parantamalla tilastotiedon käytettävyyttä tietosuojaa vaarantamatta."
Julkisin varoin tuotettuja tietovarantoja olisi mahdollista käyttää esimerkiksi erilaisten mashup-palveluiden toteuttamiseen, mutta sen esteenä ovat herkästi valtion perimät maksut ja käytölle asettamat muut ehdot. Asiaan kannattaa siis panostaa ja tavoitteen konkretisoinnissa kannattaa ottaa rohkeita askelia avoimuuden suuntaan.

Verovaroin toteutettuja tietovarantojen käyttäminen esimerkiksi pienemmille yrityksille on tehty joskus byrokraattiseksi, kalliiksi ja vaikeasti ennustettavaksi. Transaktiopohjaiset maksuperusteet kun eivät oikein toimi ihan joka paikassa.

Asiasta on ollut täällä aikaisemminkin tekstiä ja aiheeseen sivusta liittyen on käynnistynyt SOMUS-tutkimushanke.

Hallituksen politiikkariihessä on vielä tavoitteensa sille, että
"Luovien alojen yrittäjien asiantuntijapalveluja kehitetään ja yrittäjyysosaamista vahvistetaan".
Tavoite sivuaa niinikään useampaakin netin kanssa työskentelevää firmaa.

Koulumaailmaan politiikkariihessä kiinntetään enemmänkin huomiota ja sillä sektorilla tavoitellaan mm.
"Lasten ja nuorten turvallisen mediaympäristön luomiseksi selvitetään medianeuvoston perustaminen lisäämään koulujen mediakasvatusta ja edistämään video- ja internetpelien tuottajien itsesäätelyä."
sekä
"Varmistetaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opetuksessa aiempaa paremmin tavoitteena oppimistulosten ja kouluviihtyvyyden parantaminen sekä riittävien tietoyhteiskuntavalmiuksien takaaminen kaikille koululaisille asuinpaikasta riippumatta."
Mediakasvatusta, itsesäätelyä, oppimistulosten ja kouluviihtyvyyden parantamista sekä tietoyhteiskuntavalmiuksien takaamista kaikille. Kuulostaa myönteiseltä ja järkevältä lähtökohdalta.

Noilla tavoitteilla ei vielä uutta digitaalista yhteiskuntaa rakenneta, mutta jos nyt edes muutaman solmun niillä saa auki, niin myönteinen suunta sekin.

Edellä siteeratut tavoitteet ovat toki vain poliittista tekstiä ja vaativat selvää konkretisointia. Jos asiat siirretään komiteoihin ja työryhmiin jauhettavaksi, sinne ne herkästi jäävät tai kompromissien pyörittelyssä syntyy käytännössä hankalia ratkaisuja.

Nyt sitten tarvitaan rohkeutta tehdä käytännöllisiä ja toimivia ratkaisuja.

* * *

Olisikohan muuten seuraavassa hallituksessa paikkaa ministerille, joka ottaisi nämä digitaaliset asiat kokonaisuudessaan hoidettavakseen ja oman osaamisensa puolesta ymmärtäisi niistä riittävästi?

Nykyinen rakennelma, jossa eri ministriöt puuhaavat kukin omiaan ja keskimäärin politiikassa vallitsee epäluulojen ja oivaltamattomuuden ilmapiiri, ei oikein tue niitä mahdollisuuksia, joita tällä sektorilla olisi. Tämä moite ei kosketa pelkästään hallitusta, vaan koko politiikkaa oppositio mukaan lukien. Eduskunnastakin löytyy varsin harvoja digitaalisen vallankumouksen vaikutuksia ymmärtäviä.

keskiviikkona, helmikuuta 25, 2009

Laskuvoimaa

Ydinvoimarakentaja Areva syyttää TVO:ta, TVO syyttää Arevaa ja ydinvoimalatyömaa on reippaasti myöhässä aikataulustaan. Juristit juoksee ja projekti kompuroi, niinhän tämä nyt sitten menee.


Uutiset kertovat, että tähän mennessä Olkiluotoon rakennettavan viidennen ydinvoimalan kustannukset ovat ylittyneet 1,7 miljardilla eurolla. Takkiin tuli pelkästään viime vuonna 749 miljoonaa euroa.

Lisäkustannuksia on tulossa vielä reippaasti, sillä alun perin tänä vuonna valmistuneeksi kuvitellun laitoksen arvioiden valmistuvan ehkä vuonna 2012. Tai ehkä jo 2011, mistä sitä tietää milloin nämä valmistuvat.

Jos nyt kuitenkin oletetaan, että hanke menee kolme vuotta pitkäksi ja joka vuosi tehdään viime vuotiset ylitykset, päädytään lopputulokseen, jonka mukaan kustannukset ylittyvät lähes 4 miljardilla eurolla. Se on ihan kivasti 3 miljardin euron laitokselta eli budjetti saattaa päätyä jonnekin 7 miljardin paikkeille. Tai sitten jonnekin muualle, mistäs sitä näistä budjeteista tietää. 

Vahingoniloon ei kuitenkaan ole aihetta, sillä kun muistaa ydinvoiman olevan varsin pääomasyöppöä energiaa, niin nuo kustannukset laskutetaan korkoineen tavallisilta sähkönkuluttajilta. 

Se on kuitenkin selvää, että ydinvoiman lisärakentamisen kustannukset eivät ole ihan niin hyvin ennustettavissa kuin on kuviteltu. 

Tähtivaeltajat

Vuodesta 1986 alkaen jaetun Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkaat on julkistettu. Palkinnon jakaa Helsingin Science Fiction Seura ja se luovutetaan vuosittain edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle.

Ehdokkaat ovat:

Ehdokkaat valinnut raati kertoo tiedotteessaan, että ehdokkaiden valinta oli tällä kertaa tavallistakin hankalampaa, sillä vuonna 2008 Suomessa julkaistiin niin monta erinomaista tieteiskirjaa, etteivät ne kaikki mahtuneet listalle.

Raati huomauttaa myös siitä, että tälle listalle mahtui kaksi kotimaista romaania. Arvovaltaisen raadin mukaan Suomessa kirjoitetaan scifi-kirjallisuutta, joka kestää hyvin vertailun alan kansainvälisiin huipputeoksiin.

Tämä on totta, Suomessa on koko joukko kyvykkäitä sci-fi:n kirjoittajia ja esimerkiksi Johanna Sinisalon teoksia on käännetty useille kielille. Vientituotteeksi kelpaavia kirjailijoita on muitakin.

Kuten tiedotteen perässä oleva aikaisempien vuosien lista kertoo, niin ihan joutavia sci-fi-teoksia palkinnon saajaksi ei ole yleensä valittu.

* * *

Kelpo lista, vaikka eräitä muitakin olisi voinut odottaa olevan listalla. Jotenkin olisi odottanut Iain M. Banksin Algebraistin (Loki) löytyvän listalta. Sen verran hienosta teoksesta avaruuden pyörteissä on kyse.

Vaiheisen oma suosikki listalla on Harrisonin Nova Swing, joskin voittajasuosikiksi sitä on tällä kertaa hankala veikata. Harrisonin edellinen avaruusooppera Valo voitti myös palkinnon.


Eläkkeet ja politiikka

Politiikassa kuohuu kuten aina. Nyt kuohuu ihan kolmikantaisesti.

Kun globaali talouskriisi on iskenyt myös Suomeen, valtio ja kunnat joutuvat ottamaan lisää velkaa. Sen kattamiseksi on myös oltava keinot. Velan vaihtoehto on karsia muita nykyisiä menoja tai verotuksen kiristäminen. Mikään keinoista ei ole tietenkään miellyttävä.

Hallitus on valinnut keinoksi velan ja linjaa maksavansa laskut "suomalaisella työllä" eli esimerkiksi nostamalla eläkeikää. Eläkeiän nostaminen olisi vastassa joka tapauksessa jossain vaiheessa suurten ikäluokkien lähtiessä joukottain eläkkeelle, joten keinoa on kuvailtu siten, että hallitus on tehnyt tässä yhteydessä välttämättömyydestä hyveen.

Teki hallitus minkä tahansa linjauksen, oppositio ja järjestöt vastustaisivat, mikä on ihan yhtä läpinäkyvää kuin ajatus siitä, että valtion velat voitaisiin jättää valtion maksettavaksi. Tämä tietysti on politiikkaa tai politikointia.

Näissä käänteissä kannattaisi muistaa aina se, että nyt vallan kahvassa pitkälti olevat ikäluokat ovat itse aiheuttaneet tämänkin talouskriisin ja sellaiset keinot, joilla maksimoidaan velan maksu tuleville veronmaksajien sukupolville, ovat myös moraalisesti arvioitavia.

Suuret ikäluokat ovat muutenkin jättämässä laskuaan nuorempien maksettavaksi. Kyse on siis myös sukupolvikysymyksestä. Miten eläkeiän nostaminen tässä mielessä poikkeaa esimerkiksi siitä, ettei tehdä mitään, vaan maksellaan velkaa "sitten joskus"? Miten se poikkeaa siitä, että leikataan olemassa olevia suurten ikäluokkien nauttimia etuuksia? Miten se poikkeaa siitä, että kiristetään veroja nyt?

Tuo pää pensaaseen pistämisen keino näyttää olevan eräiden poliitikkojen vaihtoehto ja muut keinot veisivät yhteiskuntaa kurjistamisen tielle, mikä virhe tehtiin 1990-luvun laman leikkauslistojen kanssa hätiköitäessä.

Alustavasti näyttää siltä, että nyt hallituksen valitsema keino on pitemmän päälle inhimillisempi ja mahdollisuuksia tukevampi kuin muut vaihtoehdot.

Tekijänoikeudet ja urkintalaki

Professori Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan hämmentävästä yksityiskohdasta käynnissä olevan urkintalain käsittelyn uutisoinnista:

television iltauutisiin ilmestyi kirjoitettuna ja puhuttuna tieto: ”Lex Nokialla halutaan kuriin yrityssalaisuuksien vuoto, TEKIJÄNOIKEUSSUOJATUN MATERIAALIN KOPIOINTI…"
Kuten Kemppinen kirjoittaa, niin tähän mennessä tekijänoikeussuojattu materiaali ei ole kuulunut urkintalain perusteluihin tai piiriin.

Jos tällaisella materiaalilla olisi jotain tekemistä urkintalain kanssa, kansalaisten tietojen seuraamiseksi yhteisötilaajien toimesta ei tarvittaisikaan epäilyä niinkin vakavasta asiasta kuin yritysvakoilusta tai vastaavasta, vaan pelkkä tiedostojen kopiointi riittäisi. Siinä olisi jo viestintäsalaisuus ja sananvapaus koetuksella pahemman kerran, mikäli se ei vielä ole.

Ehkäpä kyse on vain virheestä uutisissa eikä itse asiaan liittyvästä asiasta. Moinen kömmähdys kertoo kuitenkin siitä, miten pihalla käsitteistä ja asian syvemmistä urista osa poliitikoista ja osa mediasta on.

Sen sijaan, että laille yritetään etsiä perusteluita myös sieltä missä niitä ei ole, kannattaisi aidosti miettiä mitä urkintalain kaltaiset käytännössä turhat lait tarkoittavat tietoyhteiskuntakehitykselle?

Varmuudella epäilyksen synkkä varjo siellä ja täällä eivät paranna sitä henkeä, jolla tarvittavaa luovuutta organisaatioissa saadaan ylläpidettyä ja kehitettyä. Tässä mielessä urkintalaki edustaa paluuta savupiipputeollisuuden kulttuuriin.

Pari juttua itse asiasta eli urkintalain eduskuntakäsittelystä:

tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Jazzvinkki

Tulipahan ihan ohimennen mieleen, että Suomessa olisi oikeastaan sellaisen sujuvan jazzportaalin paikka vai onkohan genre Suomessa liian pieni moiselle?

Itseasiassa koko asiaa tuumiessa yksi sellainen löytyikin tutustuttavaksi eli Jazzrytmit. Sieltä löytyy varsin kattavasti uutisia, keikkoja ja festareita. Jotain tuollaista juuri ajattelinkin.

Joitain jazzlinkkejä on koottu myös Vaiheisen julkiselle Netvibes-sivulle.

Yliopiston mainos

Levitetään nyt sitten tätä, kun moinen on tehty. Tämä on siis mainos:

Kyseessä on mainos, "jolla halutaan vain herättää katsojan huomio, että mitä Turun yliopistossa oikein tapahtuu".

Mitähän mieltä tuosta pitäisi olla? Siinä on kieltämättä myös pointti, mutta...

Urkintalaki

Miksi urkintalakia ei pidä säätää?

Keskeisiä perusteita on useampiakin.

Ensinnäkin laki antaa yrityksille sellaisia tutkintaoikeuksia, joita ei edes poliisilla ole. Toiseksi se loukkaa viestintäsalaisuutta. Kolmanneksi laki murtaisi lähdesuojan. Ja niin edelleen.

Tämä kaikki aiotaan hallituksen voimin säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, vaikka oikeusoppineet ovat olleet sitä mieltä, että lailla kosketaan kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin niin paljon, että vaikeutettu säätämisjärjestys olisi paikallaan. Perustuslaki on siis tämän urkintalain edessä vain paperia.

Selvitys siitä, että lain noudattaminen vaatisi yhteisötilaajilta (jotka siis voivat olla yritysten lisäksi, kirjastoja, oppilaitoksia, taloyhtiöitä jne.) täytettäväksi ensin tiukat tietoturvakriteerit, on tyhjän päällä, sillä missään ei ole riittävällä tarkkuudella kerrottu mitä nuo kriteerit ovat.

Näiden tietoturvakriteerien määrääminen olisi syytä säätää samassa yhteydessä tai seuranta voi mennä mielivaltaiseksi.

Tietosuojavaltuutettu ehdotti Aamulehdessä yleisen tietoturvalain säätämistä ja Aamulehti pääkirjoituksessaan kannattaa ideaa. Sellainen tarvitaan, mikäli urkintalain perusteluja aiotaan käyttää, sillä suuri osa nykyisistä tietosuojaan ja tietoturvaan liittyvistä ongelmista johtuu siitä, että "yritysten johto ei tajua tietoturvasta yhtään mitään".

Samoin koko tietosuojapolitiikka on harhapoluilla eikä kokonaisuus tunnu olevan oikein kenelläkään hallinnassa. Lisää kansalaisten kontrollia tuodaan lainsäädäntöön pikkuhiljaa ilman, että kokonaisuus ja suunta ovat selkeitä. Se ei voi olla johtamatta huonoihin lopputuloksiin esimerkiksi tietoyhteiskuntastrategioiden kehittämisessä.

Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä onko teollisuuden ja talouden piiristä uhkailtu tämän lain yhteydessä virkamiehiä ja poliitikoita, vaikka sekin on vakava asia, joka sietäisi tutkia.

Laki on siis kansalaisten oikeuksien kannalta vahingollinen ja varsin epäselvä.

Lisää Vaiheisessa:

Ilmastosatelliitti taivaalle

NASA lähettää tänään avaruuteen uuden satelliitin, jonka tehtävänä on mitata Maan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Orbitig Carbon Observatory:n eli OCO:n toimittaman datan toivotaan selventävän käsitystä ilmakehän luonnollisistä prosesseista ja ihmisen vaikutuksista niihin.

Kun tiedämme paremmin miten hiilidioksidi leviää ja jakautuu ilmakehässä, voimme tehdä parempia ennusteita tulevaisuutta ajatellen. Hiilidioksidin arviodaan nykyisellään poistuvan ilmakehästä todella hitaasti eli puhutaan sadoista vuosista.

(via HS)

EDIT 24.2.2009 klo 17.43
Hieman ennen puoltapäivää Suomen aikaa laukaistu satelliitti putosi mereen lähellä Etelänapamannerta, koska se ei irronnut Taurus XL-kantoraketista odotetusti.

* * *

Kun kerran avaruuteen on päästy, huomataan mitä HS kirjoittaa:

"Kaikkien aikojen voimakkain säteilypurkaus on havaittu avaruudesta. Tässä gammapurkauksessa vapautunut energia vastaa sitä, että tuhannet tavalliset tähdet olisivat räjähtäneet yhtä aikaa"
Aika pamaus.

maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Politiikkaa vai ei?

MIT:n tutkijat (MIT’s Joint Program on the Science and Policy of Global Change) ovat julkistaneet tutkimuksen, joka käsittelee ilmaston lämpenemistä vuosisadan loppuun mennessä kahdessa eri skenariossa. Joko on ilmastopolitiikkaa tai ei.

Mikäli ilmastopolitiikkaa ei synny, on tutkimuksen mukaan 9 %:n todennäköisyys, että maapallon keskilämpötila nousee yli 7°C vuoteen 2100 mennessä ja alle 1 %:n todennäköisyys sille, että tässä skenariossa lämpötilan nousu jää alle 3°C:n. Lämpötilan nousun mediaaniarvo on 5,1°C. Vuonna 2002 tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa sama arvo oli vain 2,4°C.

Arviot ovat siis tällä vuoskymmenellä synkistyneet.

Olisiko politiikasta sitten hyötyä?

Skenario, jossa ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet saadaan rajoitettua 550 ppm:ään vuoteen 2100 mennessä rajoittavat tutkimuksen mukaan merkittävästi myös lämpötilan nousua. Tässä skenariossa 90 %:n todennäköisyydellä ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu saadaan rajoitettua alle 3°C:een.

Tuo 3°C:n lämpötilan nousu on tosin asteen tai kaksi ylitse sen, mitä monissa arvioissa pidetään lämpötilan nousun vaarallisena tasona. Jo 2°C lämpötilan nousulla arvioidaan olevan vakavia seurauksia maapallon ympäristölle ja ihmisen taloudelliselle toiminnalle. Lämpötilan nousun rajoittaminen 2°C:een on asetettu esimerkiksi Euroopassa tavoitteeksi.

Joka tapauksessa ero siihen, että poliittisia päätöksiä ei synny, on siis merkittävä.

Tuo parempi skenario ei tapahdu itsekseen, vaan päätöksiä tarvitaan ja pian.

Kannattaa huomata myös se, että menossa oleva taloudellinen taantuma ja sen tuotannollisen aktiivisuuden lasku ei ongelmaa hoida, sillä kuten WWF:n Keith Allott sanoo Guardianissa, tämä taantuma voi ostaa meille aikaa vuosisadan loppuun mennessä vuoden tai kaksi.

Ihmiskunnalta olisi viisas veto olla testaamatta, onko Nasan ilmastospesialisti Jim Hansen oikeassa väittäessään, että tässä on vain 4 vuotta aikaa pelastaa maapallo.

(via DeSmogBlog)

EDIT 24.2.2009
Climate Progress kommentoi samaa tutkimusta toteamalla MIT:n tulleen nyt ilmastorealistien joukkoon.

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Argumentaatiosta

Jos vielä jossain on ilmastonmuutoksen kieltäviä tai muuten vaan ilmastoänkyröitä, niin A Few Things Ill Considered-blogin Coby Beck on koonnut aineiston otsikolla How to Talk to a Climate Skeptic, Miten puhua ilmastoskeptikolle.

Aineistossa on kootusti ihan perusasiat ja argumentit ilmastonmuutoksesta. Tutustumisen arvoinen peruaineisto.

Ydinvoiman suosiosta

YLE Uutiset on teettänyt mielipidekyselyn lisäydinvoiman suosiosta.

Kyselyn mukaan 48 % suomalaisista vastustaa uusien ydinvoimalaitosten rakentamista nykyisten ja rakenteilla olevan viidennen voimalan lisäksi. Lisäydinvoimaa kannattaa 37 prosenttia suomalaisista. 15 % vastanneista ei osannut määritellä kantaansa.

Kannattajistakin 55 % oli sitä mieltä, että yksi uusi voimala riittää, 22 %:n mielestä kahdelle voimalalle olisi tilausta ja vain 10 % kannatti kaikkien kolmen käsittelyssä olevan voimalan rakentamista.

* * *

Tuloksista voi siis päätellä, ettei uusien ydinvoimaloiden rakentamiselle ole kansalaisten tukea. Ei ainakaan sellaista, johon nojaten yhtään uutta lupaa voitaisiin myöntää.

Kun hallituksesta väläytellään peräti kahden voimalan rakentamista, puhutaan toimenpiteestä, jolla on takanaan hyvin pienen vähemmistön kannatus eli uutisen mukaan 22 % 37 %:stä. Puhutaan siis hieman yli 8 % kannatuksesta koko väestön keskuudessa. Sellaisella selkänojalla yleensä ei poliittisia päätöksiä tässä maassa ole tehty.

Tietenkin on niin, että mielipidetiedustelut ovat mielipidetiedusteluja ja periaatepäätöksen tekee lain mukaan eduskunta, jonka ei tarvitse mielipidekyselyistä välittää tuon taivaallista.

Luvan antaminen kolmelle uudelle ydinvoimalalle on sen kokoluokan yhteiskunnallinen kysymys, että kansanäänestys asiasta olisi perusteltu. Vaihtoehtoisesti kaikki hakemukset voidaan hylätä.

Asekauppa

YLE Uutiset kertoo tänään, että käsilupien hakijoille määrätty lääkärintodistuspakko hämmentää aseharrastajia ja metsästäjiä. Asekauppiaiden mukaan lääkäritodistuksen vaatiminen on hiljentänyt asekaupan.

Ensikertalaisilta vaadittavalla lääkärintodistuksella pyritään selvittämään onko hakijalla sellaista psyykkistä sairautta tai mielenterveydellistä ongelmaa, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita

Asekkauppiaiden mukaan lääkärintodistuksista on tullut asekauppaan liittyväksi taloudelliseksi esteeksi ja varastoissa makaa tällä hetkellä jopa kymmenien miljoonien eurojen arvosta asetavaraa.

Samasta uutisoi myös HS kertoessaan, että poliisille käsiaseiden lupahakemusten määrä on romahtanut. Poliisin mukaan moni luvanhakija keskeyttää luvanhaun jo alkuunsa, kun käy selväksi, ettei aseluvan saaminen ole enää yhtä nopeaa ja helppoa kuin aiemmin. Nyt aseen omistajaksi pääseminen voi viedä vuoden.

Nykyisellään poliisi haastattelee hakijat ja aseharrastuksista vaaditaan todellisia näyttöjä, minkä lisäksi ensikertalaisten pitää toimittaa tuo lääkärintodistus. Kaikkialla lääkärit eivät sellaista suostu myöntämään ja poliisi taas ei ota puutteellisia hakemuksia käsittelyyn.

Poliisista kerrotaan myös, että käsiaseella ampuminen ei ole tällä hetkellä niin sanotusti muodikasta.

* * *

Miksi se olisikaan Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden sekä muiden lehdistössäkin olleiden ampumatapausten jälkeen muodikasta? On pelkästään positiivista, että tällaiset asiat poistuvat jostain "muodista".

Sisäministeriössä valmistellaan aselainsäädäntöön muutoksia, joilla pyritään tiukentamaan lepsua suomalaista aselainsäädäntöä. Järkevintä olisi kieltää käsiaseet tavallisilta siviileiltä kokonaan, mutta tällaista lainmuutosta ei taida olla tulossa.

Nykyinen järjestely on kaiketi eri puolilla maata kirjavaa, mutta mikäli aseluvan saaminen kestää vuoden, on kehitystä tapahtunut. Vaatimusten täytyy olla niin tiukat, että niille on osoitettavissa todellisia käyttötarkoituksia ja niiden käytön voi perustellusti odottaa pysyvän niissä rajoissa. Nyt näin ei ole, kuten voimme lukea lehdistä lähes viikottain.

Mikäli lääkärit eivät suostu todistuksia antamaan, niin heillä on siihen täysi oikeus, sillä on parempi olla antamatta mikäli arviointeihin ei katsota olevan edellytyksiä. Yhdellä keskustelukerralla mahdollisista ongelmista ei saa selvyyttä. Olisi täysin epäeettistä myöntää lääkärintodistuksia ikäänkuin rutiinitoimenpiteenä.

Se, että asekauppialla makaa varastoissa aseita, ei saa olla mikään peruste lieventää käytäntöjä. Tässä kysymyksessä saattaa olla talous ja etiikka vastakkain, jolloin talouden pitää olla renki eikä herra.

Valtiolle olisi todennäköisesti kannattavaa lunastaa nuo varastoissa makaavat aseet vähittäismyyntihintaan, mikäli niistä uhkaa jonkun mielissä muodostua aselakien kiristämisen este.

Argumentti, että koska kauppa on laillista, sitä pitäisi sitten käydä vapaasti, ei ole kestävä aseiden kohdalla. Hankinta on ollut ja on tulevaisuudessakin luvanvaraista, jolloin yhteiskunnan tehtävänä on valvoa ja säädellä niillä tehtävää kauppaa.

Lupaehdot ovat asekaupassa myös strateginen liiketoimintaan liittyvä riski, joka on nyt kauppiaiden kohdalla realisoitunut. Liiketoiminta on tällaista.

Some day classic: My Heart Will Go On

Lepis asetti Sunday Classicin teemasoittoon kaikkien aikojen inhokin. Sellaisen löytäminen ei ole helppoa, sillä omasta levyhyllystä sitä on ihan turha etsiä.

Toinen pulma on siinä, mikä on inhokki, joka on samalla klassikko. Väkisinkin joutuu sitten valitsemaan, jotain mikä on jonkun mielestä kenties suurikin hitti, mutta saa jonkun toisen vääntelemään radiokanavia.

Inhokki-klassikkon pitää siis olla laatutuote, mutta samalla jotenkin vastenmielinen.

Täysin subjektiiviseksi inhokki-klassikkovalinnaksi valikoitui Vaiheisen yksihenkisessä puhelinäänestyksessä selvällä äänten erolla toiseksi tulleeseen seuraava:



Kyseessä on kanadalaisen Celine Dionin kappale My Heart Will Go On albumilta Let's Talk About Love, joka ilmestyi vuonna 1997. Kappale on myös menestyselokuva Titanicin tunnusmelodia.

Kappaleen tekemisessä, tuottamisessa ja esittämisessä on käytetty tietoa, taitoa, osaamista, lahjakkuutta ja laskelmointia. Kappale ja kaikki muu sen ympärillä on tuottanut tekijöilleen suuresti tuloja, joten jotain hyvää, hienoa ja kenties sykähdyttävääkin kappaleessa ihmisten mielestä pitää olla.

Vaiheisen subjektiivisen raadin mielestä siirappi on kivaa siman raaka-aineena, mutta liika on liikaa. Ehkä tätä ei sen kummemmin tarvitse kuitenkaan perustella. Älkää kuunnelko tätä biisiä.

Video: Dailymotion

lauantaina, helmikuuta 21, 2009

Outo unelma

Tekniikka & Talouden mukaan:

"Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksonen kehuu insinöörien unelmaksi Fennovoimankin hakemuksessa mukana olevaa saksalais-ranskalaista EPR-laitosvaihtoehtoa."
Miten kenenkään unelmana voi olla vekotin, joka tuottaa oikeinkin toimiessaan tonneittain kuolettavan tappavaa jätettä, joka säilyy vaarallisena tuhansia vuosia? Ja väärin toimiessaan tappaa samantien ja aiheuttaa vakavia seurauksia pitkäksi aikaa. Outo unelma.

Muistutus vaaleista

Vaaleilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta blondeja kaunottaria, vaan europarlamenttivaaleja, jotka ovat ovella.

Seuraava europarlamenttikausi ja EU:n toiminta kansainvälisessä ympäristössä voi hyvinkin olla yksi tämän sukupolven ratkaisevimmista, mitä tulee tulevaisuuden mahdollisuuksien turvaamiseen.

Jos pohtii poliittista agendaa, niin muutama asia on ylitse muiden:

  • Ilmastonmuutos. Lähivuosina ratkaistaan onko maapallolla mahdollista selvitä muutoksista ilman, että lämpötila nousee vaaralliselle tasolle. Reippaista päästövähennyksistä ja niiden vaatimista muista toimista päättäminen ei saa odottaa enää hetkeäkään ja jo nyt tehdyt päätökset ovat täysin riittämättömiä.
  • Talous. Talouden rakenteiden ja mekanismien uudistaminen on saatava vauhtiin, jotta talouden mekanismeilla pystytään tukemaan kestävää kehitystä, sopeuttamaan ihmisen aiheuttama kuormitus realistiselle tasolle sekä turvaamaan edellytykset terveelle taloudelliselle toiminnalle, yrittämiselle ja markkinoille.
  • Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Suurten taloudellisten muutosten seurauksena on myös sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä voimakkaat muutokset kirpaisevat aina ensin kaikista köyhimpiä ja niitä, joilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia talouden mullistusten edessä.
  • Ikääntyminen. Eurooppa ikääntyy ja työelämän vaatimukset muuttuvat. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle näinä vuosina, on moni työpaikka ja yhteiskunta yleisestikin suurten muutosten edessä. Tehokkuusvaatimukset lisääntyvät ja työssäjaksamisesta on tulossa hyvin keskeinen teema. Yhteiskuntien on kannettava samaan aikaan velvollisuutensa eläköitymisestä ja pidettävä huolta myös muiden ikäluokkien mahdollisuuksista.
Mitä muuta?

Jos edes noissa asioissa tapahtuu kehitystä se on paljon. Kaikki edellä kuvatut asiat ovat yhteisiä Euroopalle ja varsinkin kaksi ensimmäistä suorastaan edellyttävät EU:n aktiivisuutta ja päätöksentekokykyä.

Noiden asioiden käsitteleminen poliittisilla areenoilla vaatii suoraselkäistä osaamista. Tavallisen poliittisen pelailun ja pikkuasioilla näpräämisen aika on ohi.

On vaikeaa ymmärtää miksi puolueet asettavat jotain julkkisehdokkaita, koska nyt ei todellakaan ole aika ajaa mitään yksittäisiä pikkuasioita, joiden avulla toiset saisivat kuluttaa yhä enemmän.

EDIT klo 21.17
Niin, se piti vielä sanoa, että Luonnonsuojeluliitto on julkaissut 12 eurovaaliteesiä, joihin kannattaa niinikään tutustua.

Vedestä

Yritykset ovat hiljalleen oivaltamassa hiilijalanjäljen sekä sen, että päästöjen määrällä on väliä. Osa tuosta välittämisestä tapahtuu toki kukkaron kautta eli energia maksaa. Jos hiilidoksidipäästöjen vähentäminen ja taloudellinen säästäminen mahtuvat samaan pakettiin, niin se on pelkästään hyvä.

Hiilijalanjälki ei kuitenkaan ole ainoa jalanjälki, mitä on syytä seurata.

Maailmalla kiinnitetään yhä enemmän huomiota veteen. Se ei ole ehtymätön luonnonvara sekään.

Climate Change Corp kirjoittaa
siitä, että Britanniassa ihminen kuluttaa keskimäärin 150 litraa vettä päivässä. Siis suoraan. Kun kulutuksen myötä lasketaan sitten välillinen kulutus mukaan kansalaisen vedenkulutus on 23 kertainen eli 3400 litraa.

Tuo 3400 litra jakaantuu siten, että 31 % sisältyy teollisesti valmistettuihin tuotteisiin ja niiden valmistamiseen, 65 % ruoan tuottamiseen ja 4 % liittyy juomaveteen ja muuhun kotitalouden kulutukseen.

Siis valtaosa kuluttamastamme vedestä on tosiasiassa upotettuna tuotantoon.

Tätä varten on luotu myös käsite water footprint eli vesijalanjälki. Otetaan esimerkki, kahvikupin vesijalanjälki on noin 140 litraa vettä, kun taas olutlasillisen 75 litraa.

Mitä väliä tällä nyt on?

Suomessa makeaa vettä riittää yllin kyllin, mutta maailmalla ei. Kun ostamme tuotteita, niin niiden tuottamiseen liittyvä vedenkulutus on tapahtunut jossain muualla. Kysymys yhä useammin kuuluukin, että onko se oikein?

perjantaina, helmikuuta 20, 2009

Tekevälle sattuu

Joskus netissäkin hommat menevät kuin suutarin lapsilla. Joskus isotkin kompuroivat omiin nilkoihinsa.

Pari esimerkkiä:

Microsoft.com ei ole IE8-yhteensopiva
Microsoft julkistaa lähiaikoina uuden version IE8–selaimesta. Monet verkkosivut eivät ole yhteensopivia tämän selaimen kanssa ja yksi näistä on yhtiön oma www.microsoft.com.

Wikileaks paljasti vahingossa tukijansa
Wikileaks on kunnostautunut salaisten asiakirjojen nimettömässä julkaisemisessa. Nyt Wikileaks on vahingossa vuotanut listan omista tukijoistaan julkisuuteen, kun yhteensä 58 ihmisen osoitteet sisältänyt lista osoitteita levisi vahingossa tukijoille lähetetyn sähköpostiviestin To-kentässä. Vähän tämän jälkeen lista ilmestyi Wikileaksin omille sivuille.

Semmoista.

Rahaa ja projekteja

climatefundsupdate.org on saitti, mistä löytyy listattuna maailmanlaajuisesti ilmastonmuutosprojekteja sekä tietoja niiden rahoituksesta.

Saitin tarkoituksena on lyhyesti sanottuna kuvata ilmastonmuutoksen hillintään liittyvää neuvotteluprosessia varten erilaisten hankkeiden rahoitusvirtoja ja sitä mitä niillä rahoilla tuetaan.

Listalla on nyt yli 800 ilmastonmuutosprojektia eri puolilta maailmaa.

(via Climatico)

Hukattua historiaa?

HS kiinnittää huomiota asiaan, joka ei ole uutinen, mutta pitkällä aikavälillä varsin olennainen asia.

Poliitikkojen tai johtavien virkamiesten sähköposteja ei juuri arkistoida. Esimerkiksi poliitikkojen ja virkamiesten lainvalmisteluun liittyvää kirjeenvaihtoa ei siis tallenneta järjestelmällisesti. Ilmeisesti satunnaisesti tulostamalla posteja paperille.

Tästä seuraa se, että päätösten taustat tai niistä käyty kirjeenvaihto jää historiankirjoittajilta piiloon. Jäljelle jäävät vain viralliset päätökset, joista kaikki motiivit ja muut eivät käy selville. Hukkaammeko siis viimeisen vuosikymmenen historiasta ison osan.

Asia ja ongelma ei ole mitenkään uusi, sillä arkistolaitoksessa on asiaa valmisteltu pitkään ja määrityksiä sähköiselle arkistoinnille on saatu valmiiksi jo vuosia sitten SÄHKE-hankkeessa. Joko nuo määritykset eivät toimi sähköposteille tai niiden käytännön toteutus on liian hankalaa.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin viranomaisten sähköposteihin saattaa liittyä käsite "viranomaisen asiakirja", joka määritellään julkisuuslainsäädännössä. Samaan aikaan myös viranomaisten sähköposteihin voidaan liittää tietosuoja- ja yksityisyydensuojakysymyksiä sekä lainsäädäntöä.

Kenties suurin pulma sähköpostitse tapahtuvassa kirjeenvaihdossa on se, ettei arkistoitavaksi tarkoitettujen sähköpostien arkistointi ole teknisesti käyttäjälleen välttämättä niin yksinkertaista kuin pitäisi olla, vaan yhä edelleen niitä pitäisi tulostaa paperille. Tekniikkaa siis puuttuu.

Sähköinen arkistointi on silti tulossa, mutta hitaasti.

Arkistointi on järjestelmällistä toimintaa ja näiden sähköisten välineiden osalta ohjeistukset ja menetelmät ovat ilmeisesti pitkälti jalkauttamatta.

torstaina, helmikuuta 19, 2009

Kuumenevaa

Climate Progress kirjoittaa maapallon lämpenemisestä ja siitä, että tammikuusta 2008 tammikuuhun 2009 lämpätilan nousu on ollut peräti 0,37 °C, mikä on reippaasti enemmän kuin vuotuinen keskiarvo tai erilaisten ilmastomallien arviot.

Yhden vuoden numerot eivät välttämättä ole mitenkään merkitseviä, mutta jos muutos on voimakas se tietenkin on huomion arvoinen. Tällä kertaa muutosta ryydittää vielä tieto siitä, että menossa olevan La Niña-ilmiön pitäisi itseasiassa hillitä lämpötilan kasvua.

Luonnon tilaan liittyvät mittaukset, kuten tuon lämpötilan lisäksi esimerkiksi ilakehän hiilidioksidipitoisuuden ja jääpeitteen muutosten määrä indikoivat samaa asiaa eli sitä, että ilmastonmuutos on etenemässä ja etenemässä nopeasti.

Mikään mittari ei tällä hetkellä osoita edes sitä, että ilmastonmuutos olisi tasoittumassa, vaan juuri päinvastoin.

Ruokaa hävitetään - tonneittain

YLE Uutiset kertoo YK:n ympäristöhojelma UNEP:n raportista, jonka mukaan ruokaa hävitetään huikeita määriä ja samaan aikaan sadat miljoonat ihmiset näkevät nälkää. Tosiasiassa ruokaa tuotetaan riittävästi lähes kymmenen miljardin ihmisen tarpeisiin, mutta yli puolet siitä pilaantuu tai jätetään syömättä.

Kaikkien ihmisten ruokahuolto on siis varmistettavissa ympäristöstä huolehtien, jos vain haluamme. Kuten uutinen kirjoittaa:"Ihmisten vain tulisi työskennellä yhdessä luonnon kanssa, ei sitä vastaan."

Ruoan tuhlaaminen on tolkuntonta.

Tähän on tultu: Hiilivoimaa myydään seksillä

Näin teollisuusjätti General Electric kauppaa ilmaston kannalta tuhoisaa hiilivoimaa:

Tämä kuuluu osastoon "kaikkien aikojen viherpesukampanjat".

Samalla mainos kieltämättä osoittaa yhtiön muutosvastarinnan syvyyden astetta ja rohkeutta tuhlata rahaa mainontaan, kun samat resurssit voisi sijoittaa ilmaston kannalta kestävämmän tuotannon ja toimeliaisuuden toteuttamiseen.

Jos omistaisin GE:n osakkeita, niin viimeistään nyt pistäisin ne kaupaksi. Mikäli yritys ei ole tähän mennessä ilmastoasioista mitään oppinut, niin se on ensimmäisenä uppoamassa kun se aalto iskee koko voimallaan liike-elämään.

(via TreeHugger)

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Ilmastoheijastuksia

Kreikasta kuuluu myönteisiä ilmastouutisia, kertoo 350-kampanja.

Kreikassa kehitysasioista vastaava ministeri Kostis Hatzidakis sanoi kannattavansa maan energiapolitiikan laadinnassa uusiutuvia energiamuotoja. Samalla hän ilmaisi vastustavansa sekä hiiltä, että ydinvoimaa.

Ajankohtaisessa aiheessa ovat olleet liikkeellä aktiivisesti kreikkalaiset ympäristöryhmät, kuten WWF. Heiltä riittää kiitoksen sanoja ministerille. Heidän tavoitteenaan on varmistaa se, että Kreikka olisi EU:n eturintamassa kestävän ja kilpailukykyisen vihreän energiatalouden rakentamisessa ennen YK:n Kööpenhaminan ilmastokokousta kuluvan vuoden joulukuussa.

* * *

Painostusryhmät ovat liikkeellä myös Yhdysvalloissa ja siellä on tarkoitus järjestää 2.3.2009 kaikkien aikojen suurin ilmasto- ja energia-asioiden lobbauspäivä osana Powershift '09-kampanjaa.

Kuten esimerkiksi It’s Getting Hot In Here-blogi sanoo, demokratiasta tässä on myös kyse (katso vaikka video).

* * *

Yleisesti ajatellen tilanne näyttää jatkuvasti pahemmalta ja tutkijat esittelevät yhä huolestuttavampia tuloksia.

Kuten Leo Stranius kirjoittaa SLL:n ilmastoblogissa, hallitus pitää kriisikokouksia esimerkiksi talouden tai vaikka työllisyyden tiimoilta ja samalla hän ehdottaa:
"Olisi ehkä paikallaan, että nyt kutsuttaisiin ympäristöjärjestöt ylimääräiseen istuntoon keskustelemaan siitä, millä toimilla ilmastokriisi voitaisiin vielä torjua."
Niin. Olisikohan poliittisella tasolla aika ottaa tilanne Suomessakin tosissaan ja ryhtyä toimeen?

Jos muu ei argumentiksi poliittiselle eliitille auta, niin kannattaa miettiä millaiseen monttuun Suomi itsensä kansainvälisessä ilmapiirissä ajaa, mikäli jatkamme nykyistä vähättelevää linjaa samalla kun vihreä teknologia, vihreä energiatalous ja kestävä tekemisen malli leviää maailmalla.

Valtuuksia ja rajoja

Skrubu.net:n pni on lukenut uutisia. Britanniassa terrorismilakeja kiristetään ja esimerkiksi poliisien kuvaaminen voi viedä linnaan. Uusi-Seelannissa nettiyhteyksiä voidaan sulkea pelkän syytteen perusteella ja Suomessa urkintalakia viedään läpi vaikka väkisin. Ja kaikkea tätä vastustetaan.

Luetaanpa hieman lisää uutisia.

Vaikka keskusrikospoliisista urkintalakia onkin arvosteltu, poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei sitä vastusta. Syy on itsensäselittävä:

"Tämä lakiesitys tyydyttää meitä etenkin kun poliisin valtuudet selvitetään erikseen pakkokeinotyöryhmässä maaliskuun loppuun mennessä"
Tämän voi tulkita siten, että jos nyt urkintalain yhteydessä yrityksille annetaan poliisia suuremmat tutkintavaltuudet, niin ensi kuussa poliisille pitää antaa valtuuksia kansalaisten kontorollointiin ja tutkimiseen lisää (koska kerran yrityksetkin niitä ovat nyt saaneet).

Britanniassa sentään kansalaisten kontrolloinnin kasvattaminen ei ole jäänyt pelkästään rivikansalaisten huoleksi, sillä turvallisuuspalvelun MI5:n entinen johtaja varoittaa maan olevan vaarassa luisua poliisivaltioksi. Hänen pointtinsa on huomionarvoinen:
"Terrorismin yksi tavoitteistahan on, että joutuisimme elämään pelossa ja poliisivaltiossa"
Terrorismi siis voittaa, koska valtiot pistävät kansalaiset ahtaalle ja seurantaan torjuessaan omasta mielestään terrorismia.

Suomessa ei terrorismin torjunnasta puhuta (vaan urkintalain kohdalla jostain hypoteettisesta yritysvakoilusta), mutta kehityssuunta on sama. Pala kerrallaan asiassa tai toisessa tavallisten kansalaisten tavallisille tekemisille asetetaan erilaisia rajoituksia, erilaisiin yhteiskunnallisiin turvallisuusuhkiin vedoten.

Ilmeisesti kenelläkään ei ole tällä hetkellä kokonaiskäsitystä siitä, millaiseen kontrollivaltioon olemme laskeutumassa. Olisikohan syytä selvittää asia kokonaisuudessaan, eikä tehdä pelkästään yksittäisratkaisuja useamman ministeriön valmistelusta?

Avoin yhteiskunta on kohta muisto vain.

Facebook perääntyy, ainakin toistaiseksi

Viime päivinä hieman pinnalla ollut Facebookin käyttäjäehtojen muutos sai sen verran vastarintaa aikaiseksi, että Facebook on palauttamassa vanhoja käyttöehtoja. Itse Facebookiin ehti muodostua ryhmä "People Against the new Terms of Service (TOS)", jossa näyttäisi olevan yli 70 000 jäsentä.

Muutos on nyt väliaikainen, sillä Facebookissa viritellään käyttöehtoihin tarkennuksia ja muutoksia. Yhtiön mukaan sellaisessa muodossa, että käyttäjät voivat paremmin ne hyväksyä. Facebook itse on perustanut palveluun ryhmän, jossa voi kommentoida ja tehdä ehdotuksia käyttöehtoihin.

Kuten TechCrunch muistaa huomauttaa, kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Facebook on joutunut perääntymään kehittämistään muutoksista.

Sinänsä on yhteisöpalvelulta esimerkillistä, että he ottavat huomioon käyttäjien antaman kriittisen palautteen ja tällaisissa asioissa pyrkivät huomioimaan ideat ja tahtotilan.

Silti on merkille pantavaa, että tällaisia mokia tulee ja ikäänkuin puolihuolimattomasti käyttäjäehtoja muutetaan käyttäjien kannalta epämiellyttävään tai haitalliseen suuntaan. Muistissa on vastaava kompastelu kotimaisen Bloligilistan uudistamisen yhteydessä. Siinäkin lopulta käyttäjien palaute sai aikaiseksi tervehdyttävän käänteen.

Milloin nämä firmat oppivat, että käyttäjät kannattaa ottaa ennalta huomioon, eikä vasta sitten kun vastarinta on noussut äänekkäästi jaloilleen?

tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Käyttämisen vaikeudesta

Keskustelu nettiin tallennettavien tai siellä jo olevien aineistojen omistus-, käyttö- ja levitysoikeuksista käy näinä aikoina varsin kiivaana.

Yksi näkökulma asiaan on ruotsalainen oikeudenkäynti Pirate Bayn oikeudenkäynti, jossa on kyse BitTorrent-verkoissa jaettavasta materiaalista ja oikeudesta jakaa niitä. Tapauksessa on ilmeisen epäselvää melkein kaikki, kuten se mistä tiedoista syytettyjä tarkkaanottaen syytetään.

Toinen näkökulma löytyy Googlen oikeudesta levittää kirjoja ja maksaa siitä kirjalijoille. Google on jo pitkään digitoinut kirjoja ja yhtiötä vastaan nostettiin Yhdysvalloissa kanne, jossa kirjailijat ja kustantajat syytettivät yhtiötä tekijänoikeuksien haltijoiden oikeuksien loukkaamisesta. Nyt tästä on päästy sopuun ja suomalaisillekin kirjailijoille on kerrottu lehtien palstoilla miten po. sopimuksesta pääsee eroon.

Kolmas näkökulma on sitten tuo Facebook ja sen käyttöehtojen muutos, joka antaisi yhtiölle oikeuden käyttää käyttäjien materiaaleja, vaikka käyttäjä sulkisikin oman tilinsä palvelussa. Facebookin Mark Zuckerberg selvittää asiaa blogissaan ja viittaa mm. siihen, että kun käyttäjä lähettää aineistojaan kavereilleen, on myös vastaanottajalla oikeuksia niihin.

Asia on kuitenkin eri tavalla monimutkainen eli kuten TechCruch kirjoittaa, Facebook on sanomassa käyttäjille, että heidän pitäisi luottaa yhtiöön. Se on varsin heikko lähtökohta.

Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa on yksi yhteinen piirre. Toisella puolella on iso palveluntarjoaja tai Pirate Bayn tapauksessa sisällöntuottaja ja toisella puolella tavalliset käyttäjät. Googlen ja Facebookin tapauksessa sisältöjä yhtiöt eivät ole tuottaneet, vaan vain alustan. Sisällöt tulevat käyttäjiltä, mutta yhtiöt haluavat niihin jonkinlaisia oikeuksia.

HaloEfekti tuossa aiemman postauksen kommentissa vinkkasi erilaisten yhteisöpalveluiden käyttöoikeuksien vertailusta. Eroja näyttää olevan. Joillekin palveluille ei tuota tuskaa ilmoittaa suoraan, että käyttäjällä on kaikki omistusoikeudet omiin töihinsä, kun taas toiset antavat ymmärtää epämääräisesti, että myös linkin takaa löytyviin aineistoihin yhtiöllä mahdollisesti olisi jotain intressejä.

Immateriaalisten asioiden omistaminen on siis vaikeaa ja erilaisilla yhtiöillä näyttää olevan laaja kirjo erilaisia intressejä ihan tavallisten käyttäjien tuottamaan sisältöön. Kenties asia on yhtiöiden näkökulmasta ymmärrettävissä varautumisena tulevaisuuteen.

Teknologiayhtiöt haluavat patentoida lähes kaiken mahdollisen ja varata mahdollisuuden laskuttaa niistä kenties joskus jotain, oli patenteissa järkeä tai ei. Ilmeisesti samalla tavalla käyttäjäehtoihin halutaan ujuttaa erilaisia pykäliä, joilla palvelut pääsevät hyötymään mahdollisesti joskus arvokkaaksi osoittautuvasta aineistosta.

Valtaosa Facebookin tai muiden yhteisöpalveluiden sisältämästä aineistosta on liiketaloudellisessa mielessä nyt arvotonta, mutta syntyykö tästäkin tulevaisuuden rahasampo juristeille kuten patenttikiistoista on syntynyt?

Tuollainen asenne tosin on yhteisöllisille palveluille pitemmän päälle näivettävä.

Käyttäjän asema ei ole ollenkaan helppo tässä käyttöehtosuossa.

Kuka keksisi sellaisen palvelun, jossa kerralla sitoudutaan ymmärrettäviin käyttöoikeuksiin, joita sitoumuksia voisi sitten jakaa erilaisille palveluille? Siis samaan tapaan kuin OpenID toimii tunnusten kanssa.

Facebookin teksti ja puheet

Eilen oli uutisissa siitä, että yhteisöpalvelu Facebook muutti käyttöehtojaan siten, että yhtiö varaa oikeuden käyttää käyttäjien aineistoja omiin tarkoituksiinsa jopa silloin kun käyttäjä on sulkenut tilinsä.

Päivän YLE Uutisten mukaan

"Facebookin perustaja Mark Zuckerberg rauhoitteli kiivastuneita internetin käyttäjiä sanomalla, että Facebook ei käytä sisältöjä jatkossakaan ilman ihmisten lupaa."
Pointti on vaan siinä, että jos ikinä joutuu pistämään vastakkain sen mitä joku on sanonut ja sen mitä hyväksytyissä käyttöehdoissa sanotaan, jälkimmäinen voittaa. Puheet ovat rauhoittelua ja selvitystä, mutta teksti ratkaisee.

Siispä tuossa aiemmin esitetty yleisohje nettiin ladattavista materiaaleista pitää paikkansa eli sen mitä käyttäjä nettiin joskus lataa, pysyy siellä yleensä enemmän tai vähemmän ikuisesti.

Facebook on vain yksi esimerkki siitä miten käyttöehtoja kehittämällä voidaan muuttaa palvelun ja käyttäjien suhdetta ja sitä mukaan myös käyttäjien tapoja käyttää palveluita pitemmällä aikavälillä.

Käyttäehtojen muutos käy myös esimerkiksi siitä miten muutosta ei pidä tehdä eli varsin rutiininomaisesti ilman, että käyttäjät sitä mitenkään erityisesti noteerasivat tai harkiten päättivät. Kuten jo usein on aikaisemminkin todettu, tällaiset muutokset eivät jää paljastumatta.

maanantaina, helmikuuta 16, 2009

Facebook omistaa tökkimisesi

Facebook on muuttanut käyttöehtojaan. Muutoksen seurauksena Facebook varaa oikeuden itselleen käyttää käyttäjien sinne lataamaa materiaalia senkin jälkeen, vaikka käyttäjä poistaisi materiaalin ja sulkisi oman tilinsä. Aikaisemmin Facebookin käyttöoikeudet ekspiroituivat automaattisesti käyttäjä sulkiessa tilinsä.

Tällaiset muutokset ovat yhteisöpalveluilta hölmöjä, sillä ne varmasti rajoittavat palveluiden käyttöä ja estävät niiden laajempaa hyödyntämistä käyttäjien valveutuneisuuden tason kohotessa. Samalla käyttäjien luomat innovaatiot hyytyvät.

Ei siis kannata pistää Facebookiin mitään sellaista, minkä oikeuksista et ole valmis luopumaan lopullisesti.

Aiheesta muualla:

Sci-fi-happotesti

Tekniikka & Talouden juttu osaa kertoa, että

"Professori Saku Mantereen mukaan hyvä happotesti tulevaisuuden visiointiin on lukea vanhoja science fiction -kirjoja. Osa niistä on edelleen scifiä, osa taas aivan naurettavia."
Ei hullumpi neuvo.

Yksi lähtöpiste voi olla vaikkapa Technovelgy-palvelu, mistä löytyy yli 1730 science fictionissa esitettyä ideaa tai keksintöä, joista osa on jo toteutunut. Osa ei välttämättä toteudu koskaan.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa teknologisesti verkottuneen maailman idea, sen esitteli ensimmäisen kerran H.G.Wells vuonna 1899 teoksessa When the Sleeper Wakes (suom. Kun nukkuja herää).

Toiseksi esimerkiksi kelpaa sähköinen kirja vuodelta 1961, jolloin Stanisław Lem julkaisi teoksensa Return from the Stars (Paluu tähdistä).

Robert A. Heinlein kuvaili vuonna 1953 taskuun sopivan kännykän, mutta myös sen käyttämisen varjopuolia teoksessaan Assignment in Eternity. Matkapuhelin itsessään taitaa olla 1930-luvun sotateollisuuden keksintöjä, joskin nykyisen kännykän kaltaiset laitteet kehitettiin vasta 1970-luvulla Yhdysvalloissa.

Ensimmäiseksi sci-fi-teokseksi tituleerattu Johannes Keplerin Somnium, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1634, sisälsi sekin aidon sci-fi-idean eli painottomuuden.

Ja niin edelleen.

Sci-fi on myös hyötytaidetta.

Fuusioreaktoria

Energiatalouden suuri ja kallis tulevaisuuden toivo eli fuusiovoima etenee entiseen malliin eli valmista ei ole tullut eikä ole ihan heti tulossa.

Fuusiokoevoimala Iterin pitäisi valmistua vuonna 2018. Koevoimalaitoksen hinnaksi on tähän mennessä arvioitu 10 miljardia euroa, mutta tänä vuonna tehtävän uudelleenarvioinnin jälkeen se saattaakin kaksinkertaistua.

Koevoimala on kansainvälinen investointi, jonka maksavat siis eri maiden veronmaksajat. Euroopan unioni maksaa laitoksesta 45 prosenttia ja muut osapuolet, Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia, Japani ja Etelä-Korea loput.

500 megawatin Iterissä testataan rakenteita ja materiaaleja noin 20 vuoden ajan. Nykyinen arvio fuusiovoiman tuotantokäytölle on vuodessa 2050.

Fuusioenergiaa on yritetty kehitellä 1950-luvulta alkaen ja siihen on sijoitettu jo tähän mennessä miljardeja miljardien jälkeen. On vaikea sanoa tässä vaiheessa tuleeko fuusiosta ikinä sellaista energiantuotantomuotoa, joka pystyisi kattamaan edes omat kehityskustannuksensa.

Selvää sen sijaan on se, että ilmastonmuutokseen kyseinen teknologia ei nykytietämyksen mukaan tuo mitään apua. Tässä mielessä panosten sijoittaminen koko teknologiaan on turhaa.


(Kuvassa deuterium-tritium-fuusio. Kuva: Panoptik. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.)

Syistä ja seurauksista

Tundran merkityksestä ilmastonmuutokselle on saatu jälleen lisää tietoa. Suomalais-venäläisen tutkimusryhmän tulosten mukaan jäätynyt maaperä varastoi kasvihuonekaasuja paljon luultua enemmän. Asiasta kertoo YLE Uutiset.

Tulosten mukaan tundran sulaminen aiheuttaisi kasvihuonekaasupäästöt, jotka vastaisivat miltei kolmasosaa päästöistä, joita fossiilisten polttoaineiden käyttö on synnyttänyt sitten 1800-luvun alun.

Aikaisemmin samasta asiasta oli puhetta aikaisemmin, kun hallitusten välisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n tutkija Chris Field kertoi The Washington Postin mukaan siitä, että ikiroudasta saattaa vapautua satoja miljardeja tonneja hiilidioksidia ja metaania. Samassa yhteydessä on viitattu siihen, että vuonna 2007 julkaistu IPCC:n raportti on suosituksiltaan varsin konservatiivinen ja seuraavasta on tulossa selvästi voimakkaampia toimia vaativa.

Mitä ilmeisimmin nyt ei pitäisi tuijottaa vanhaan suosituspatteriin, vaan pyrkiä selvästi voimakkaampiin päästöjen vähennystoimiin. Tutkimus näyttää tällä hetkellä tuottavan varsin kiivasta tahtia yhä huolestuttavampia tuloksia.

* * *

Niille, jotka ajattelevat muutoksen kohdistuvan vain ilmastoon tai sen lämpenemiseen, on tiedossa huonoja uutisia. Ilmastonmuutos uhkaa voimalla myös maailman ruokahuoltoa ja sitä kautta yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat suoraan kukkaroomme.

Eräs välitön uhka kohdistuu kalakantoihin, kertoo NewScientist. Kala on hyvin merkittävä proteiinin lähde maapallolla ja asia koskettaa varsin suoraan noin 40 % maapallon asukkaista eli noin 2,6 miljardia ihmistä. Taloudellisesti pulma kohdistuu köyhimpiin maihin ja 20 haavoittuvimmasta maasta sijaitsee Afrikassa.

Ympäiristöllisesti selvimmin ongelma saattaa kuitenkin tulla esille rikkaissa pohjoisen pallonpuoliskon maissa. Jonkin aikaa ilmeisesti selviämme rahoinemme.

sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009

Arviot alakantissa

YLE Uutiset uutisoi:

"Huolimatta monista vakavista varoituksista, ilmastonmuutoksen uhka on arvioitu liian pieneksi, sanoo Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n johtaviin tutkijoihin kuuluva Chris Field. Ilmastonmuutosta nopeuttavien kasvihuonekaasujen päästöt ovat tällä vuosituhannella kasvaneet nopeammin kuin kukaan on osannut ennustaa."
Uutisen pointti on siinä, että "ilmaston lämpeneminen on jo käynnistänyt kehityskulkuja, joiden jatkuminen uhkaa vapauttaa ilmakehään ennennäkemättömän määrän kasvihuonekaasuja".

Keskeisiä ilmiöitä ongelman ytimestä ovat esimerkiksi seuraavat:
  • Pohjoisten alueiden ikirouta on alkanut ilmaston lämmetessä sulaa.
  • Sateisuuden muutosten kautta sademetsäalueet voivat alkaa kuivua.
  • Merien kyky imeä itseensä kasvihuonekaasuja heikkenee.
Kehitys on siis johtamassa siihen, että ilmastonmuutos alkaa ruokkia itseään.

* * *

Toinen uutinen kertoo insinöörien huolesta saman asian tiimoilta.

Brittiläinen insinöörien yhteisjärjestö Institution of Mechanical Engineers (IMechE) on todennut, että kansainväliset sopimukset ilmastonmuutoksen estämiseksi ovat toistaiseksi olleet hyödyttömiä. Esimerkiksi Kioton sopimus on epäonnistunut täysin ja päästöt vain kasvavat.

Ennusteiden toteutuminen saattaa pahimmillaan tarkoittaa esimeriksi sitä, että Britanniassa merenpinta voi nousta 150 vuodessa seitsemän metriä. Se taas tarkoittaa sitä, että suuri osa Lontoosta on silloin veden vallassa.

Mietitäänpä hetki. Helsinki, Espoo, Turku, Oulu? Ainakin 4 Suomen 10 suurimmasta kaupungista joutuisi varsin merkittävältä osin veden varaan, mikäli 7 metrin vedenpinnan nousu toteutuu.

Koska nykyään on modernia ajatella asiaa rahassa, niin kysytään nyt sitten mitä se maksaa, että presidentin linnaan pääsee soutuveneellä itsenäisyyspäivänä suoraan toiseen kerrokseen?

Jos ennuste toteutuu, Suomen kartta menee kokonaan uusiksi ja yhteiskunnallinen infrastruktuuri ei toimi enää samalla tavalla. Olisikohan aika varautua asiaan oikeasti?

* * *

Ajatellaanpas sitten vielä yhtä yksityiskohtaa. Ydinvoimalat on rakennettu nykyiselle rannikolle. Uhkakuva siitä, että kyseiset voimalat ovat parin sukupolven jälkeen veden alla, ei ole mikään joutava.

Miten ihmeessä nyt voidaan edes ajatella annettavaksi uusia rakennuslupia paikkoihin, jotka ovat joutumassa veden alle selvästi ennen tuon 7 metrin uhkakuvan toteutumista?

Otetaan nyt vaikka Olkiluoto. Sen lisäksi, että siellä on kohta 3 voimalaitosta, sinne on suunniteltu ydinjätteen loppusijoituksen luolasto.

Miten ihmeessä se säilyy kuivana, kun päälle lisätään jokunen metri vettä? Ydinjätteen pitäisi siis säilyä turvassa tuhansia vuosia.

* * *

Ei, ydinjäteongelmaa ei ole ratkaistu.

Ei, ydinvoima ei turvallisesti ratkaise mitään.

Ei, ilmastonmuutoksen kieltäminen ei ole vaihtoehto.

Kyllä, päätökset kestävämmän kehityksen puolesta täytyy tehdä nyt.

Some day classic: Aïcha

Lepis kehotti etsimään sunnuntaiksi biisin teemalla "the best love song - ever". Valinta on ehdottoman vaikea ja lähes mahdoton. Hyvän saisi poimittua monelta jo esillä olleelta artistilta, mutta mikä on paras? Lepis itse esitteli tyylikkäimmistä tyylikkäimmän.

Koska Muualla-blogin Kari nappasi The Rolling Stonesin Angien, niin poimitaan pitkältä ehdokaslistalta seuraava veto:

Algerialaisen raï-muusikko Cheb Khaledin Aïcha on julkaistu hänen 6. studioalbumillaan nimeltään Sahra vuonna 1996. Kappaleesta on tehty alunperin kaksi versiota, joista toinen ranskaksi ja toinen arabiaksi. Ranskaksi laulun on sanoittanut Jean-Jacques Goldman ja arabiaksi Khaled itse.

Laulu kertoo naisesta nimeltään Aïcha, jota eräs mies vokottelee. Mies lupaa helmet, jalokivet, runot, romantiikan ja kaiken muun ylellisyyden, mutta naisen vastaus kertoo lopun (käännetty englanniksi wikipediassa):

Keep your treasures
I'm worth more than all that
A cage is a cage, even if it's made of gold
I want the same rights as you
And respect for each day
I don't want anything but love
Linkkejä ja lisätietoja:

lauantaina, helmikuuta 14, 2009

Hiilidoksidipitoisuus kasvaa

Kuvassa on yhdysvaltalaisen NOAA/Earth System Research Laboratoryn mittauksista tehty ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kuvaaja.

Sen viesti on se, että pitoisuus kasvaa kasvamistaan ja samaan aikaan hiilidioksidia sitovat nielut alkavat täyttyä. Hiilidioksidikonsetraatio ilmakehässä on nyt korkeimmillaan 650 000 vuoteen, kenties 20 000 000 vuoteen.

Eikä tässä vielä kaikki. Vuotuinen CO2-konsetraation kasvu on tällä vuosikymmnellä ollut 2.1 ppm vuodessa,mikä on 40 % menemmän kuin 90-luvulla. Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä siis kasvaa ja kasvaa kiihtyvästi.

Se ei voi jäädä vaille seurauksia. Valitettavasti.

Globali talouskriisi ei tuossa käyrässä näy, eikä sen ilmeisesti pitäisikään - ainakaan vielä. Ihmiskuntana me kulutamme sen verran paljon liikaa ja aiheutamme yhä lisää päästöjä.

Mikäli tuo käyrä ei muuta suuntaansa pian, on ryhdyttävä etsimään vakavasti sopeutumiskeinoja ilmastonmuutoksista pahimpaan.

Ystävänpäivää

Ystävänpäivästä on muodostunut vähän samanlainen päivä kuin halloween. Tuontitavaraa ja oivasti hyödynnetty busineksessa. Syy ostaa, tarvitsi sitä tai ei.

Kannattaa oivaltaa, että ystäviä ja ystävyyttä voi muutenkin muistaa kuin kuluttamalla. Ystävänpäivänä voi muistaa myös tekemällä itse, kerrättämällä tai ihan vaan ystävyydellä, joka on immateriaalista, mutta sitäkin arvokkaampaa.

Climate Progress antaa 10 vinkkiä vihreään muistamiseen.

Panostukset vihreään teknologiaan?

Microsoft Finlandin tietoyhteiskuntajohtaja Max Mickelsson kirjoittaa Digital Economy-blogissaan Microsoftin toimitusjohtaja Steve Ballmerin puheesta Demokraattisen puolueen Edustajainhuoneen ryhmän kokouksessa.

Ballmer analysoi siinä menossa olevaa tgalouskriisiä ja siitä ylösnousemista. Puheeseen mahtuu koko joukko pointteja, joista pari ansaitsee tulla noteeratuksi.

Lamasta nousuun tarvitaan hänen mukaansa kolmea asiaa:

  • Velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen tulee saada laskuun.
  • Luottamus on palautettava
  • Nousu alkaa vain innovaatioiden ja tuottavuuden kasvun avulla. Lisäämällä elvytystoimissa vain julkisen talouden kokoa ja syventämällä velkataakkaa, se ei onnistu.
Tuossa ei sinänsä ole mitään uutista, mutta viimeisin pointti kannattaa huomata. Esimerkiksi nyt Suomessa osa poliitikoista vaatii ja vaatii valtiolta lisää rahaa erilaisiin kohteisiin ja elvytystä haukutaan riittämättömäksi.

Se vaan on niin, että pelkästään ottamalla lisää velkaa ja paisuttamalla julkista taloutta ei päästä montusta pois kuin kenties hetkeksi ja sen jälkeen kuilu on entistäkin syvempi. Tarvitaan innovaatioita ja tarvitaan rakenteellisia muutoksia. Tarvitaan oppimista.

Ja tuota oppimista meiltä nyt puuttuu. Näyttää siltä, että elvytyksen nimissä halutaan tehdä uudestaan samoja virheitä, jotka meidät on nykyiseen tilaan saattaneet.

* * *

Ballmer asettaa Yhdysvaltojen julkiselle vallalle pari tavoitetta:
  • Tarvitaan hyviä ja oikeaan osuvia investointeja ja tarvitaan johtajuutta.
  • Investointeja tarvitaan perusopetuksesta perustutkimukseen ja panoksia tarvitaan varsinkin matematiikan, luonnontieteiden ja insinööritaidon puolella.
Nämä opit olisivat Suomessakin kelvollisia. Ballmer konkretisoi asiaa vielä siten, että on uskallettava panostaa vihreään teknologiaan, vaihtoehtoisiin energialähteisiin, bioteknologiaan, parallell computingiin ja quatum computingiin.

* * *

Mickelsson peilaa Ballmerin puheen teemoja Suomen tilanteeseen ja esittää pari hyvää kysymystä:
  • Missä ovat panostukset esimerkiksi opetustoimen ja oppimisen saattamiseksi tieto- ja viestintäteknologian avulla tälle vuosituhannelle?
  • Paljon on tiekorjausta ja muuta infrahanketta, mutta missä ovat rohkeat investoinnit vihreään teknologiaan?
Niinpä. Missä on se poliittinen rohkeus, jota tarvitaan asioiden saattamiseksi kestävämmälle uralle?

Nyt hallitus, eduskunta ja poliittinen elämän valtavirta tuijottaa peruutuspeiliin nähdäkseen niitä vanhoja keinoja elvyttää ja samalla koko auto on matkalla ojaan.

Lamasta nouseminen rakennetaan nyt pitkälti materiaalisen kulutuksen kasvuun ja talouden kasvun tukemiseen sitä kautta. Tuolla keinolla päästään kyllä ylös lamasta, mutta nurkan takana odottaa jotain paljon pahempaa, kun ympäristön ylikuormituksen vaikutukset heijastuvat koko voimalla myös talouteen.

Siksi nyt olisi aidosti oiva paikka tehdä päätöksiä, jolla tuota kehityksen suuntaa käännetään. Sitä rohkeutta vain ei poliittisesta elitistämme näytä juurikaan löytyvän.

* * *

Meidän olisi vihdoin aika oppia, että Maa ei ole ääretön eikä rajaton.

perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Ilmastoasiat lapasesta?

Toimittaja Pasi Toiviainen kysyi Ilmatieteen laitoksen edustajilta millaisella todennäköisyydellä ilmastonmuutos pysyy tavoitteeksi asetetussa 2 asteen lämpötilan nousussa. Yhden arvion mukaan todennäköisyys on enää vain 5 %, joidenkin arvioiden mukaan vähemmän.

Toiviaisen mukaan "meillä on siis karkeasti ehkä joku 97 prosentin todennäköisyys sille, että maapallo lämpenee enemmän kuin pidetään yleisesti vaarallisena".

Käsitys tilanteesta on hiljelleen muodostunut sellaiseksi, että vuoteen 2050 mennessä hiilidioksidipäästöjen vähennyksen pitäisi olla 100 % ja teollisuusmaiden päästövähennysten olisi syytä tapahtua vieläkin nopeammin. Sen jälkeen hiilen kierron pitäisi muuttaa suuntaansa.

Toiviaista lainaten: "Homma on lipeämässä lapasesta". Homma on tosiaan lipeämässä, jos muutos ei tapahdu pian.

* * *

Suomessa eduskunnassa käsittelyssä oleva ilmasto- ja energiastrategia ei edusta sitä muutosta, joka olisi välttämätöntä vaarallisten rajojen ylittymisen estämiseksi.

Luonnonsuojeluliiton Leo Stranius on ollut eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuultavana kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta. Katso esitys. Selkeää kuvausta siitä, että meillä on vaihtoehto ydinvoimakeskeiselle strategialle olemassa.

date -d '@1234567890'

Ensi yönä on sitten juhlat, jos joku muistaa. Ai miksikö? Siksi, että se vaan on.

Eli ensi yönä 14.2.2009 klo klo 01:31:30, Unix-aika lyö maagisen lukeman 1234567890.

Tilanteen kehittymistä voi seurata esimerkiksi aihetta varten pystytetyltä www-sivustolta tai vaikkapa Twitteristä, jos ei muuten satu olemaan juhlimassa tapahtunutta.

Unix-ajan heilahtaminen poikkeaa esimerkiksi vuoden vaihtumisesta siitä, että unix-aika käy samaan tahtiin aikavyöhykkeistä riippumatta.

MBnet antaa *nixin komentokehoitekäyttäjille parit muistutukset tapahtuman seurannasta. Juhlan kunniaksi voi oman timestamp-stoorin pistää asian hehkutussivulle tai kenties kommentoida Pinserin postausta aiheesta.

Alueellistaminen on virhe

Viimeaikaisten hallitusten omituisuus on nk. alueellistaminen eli valtion työpaikkojen hajasijoittaminen pois pääkaupunkiseudulta jonnekin muualle Suomeen.

Kun olemassa olevia virastoja ryhdytään siirtämään maakuntiin, asia ei ole ensinkään yksinkertainen.

Työntekijöitä ei voida pakkosiirtää eikä irtisanoa ja vain harva haluaa muuttaa virastonsa perässä jonnekin muualle. Osaaminen ei siis juokse hallitusten aluepoliittisten päähänpinttymien perässä ja valtio etsii sitten uusia työpaikkoja kotiseudullensa jääville.

Tämä ei tiedä kovinkaan hyvää sellaisille toiminnoille, missä tarvitaan osaamista jollain kriittisellä osa-alueella. Esimerkiksi kelpaa lääkelaitoksen alueellistaminen kikkailemalla eli lakkauttamalla nykyinen ja perustamalla uusi toisaalle. Lääkehuollon osaamista ei joka nurkalta hetkessä löydy.

Toinen alueellistamishuoli on tulossa kun ilmailuhallintoa alueellistetaan. Tilanne on sellainen, että viraston noin 130 työntekijästä vain neljä on valmis muuttamaan Kouvolaan. Työntekijät eivät ole mitään rivimaistereita, vaan usein entisiä liikennelentäjiä tai vastaavia, joita ei joka kortistosta löydy.

Yhteiskunnan kokonaisedun mukaista tällainen tominta tuskin on, sillä uuden osaaminen kehittäminen kokonaiseen organisaatioon on oikeasti useiden vuosien työ ja entiselle toiminnan tasolle ei ihan helposti päästä. Kyse ei ole pelkästään muodollisesta osaamisesta, vaan myös nk. hiljaisesta tiedosta ja organisaation sisällä olevasta pitkällisestä kokemuksesta.

Lähtökohtaisesti koko alueellistaminen on valtion suunnasta huonoa johtamista, joka ei edesauta yhteiskunnan strategista etua.

* * *

Asiaan liittyy myös ympäristötekijä. Puhutaan netin ja tietoverkkojen mahdollisuuksista mitä tahansa, osa asioista hoidetaan aina kokouksissa. Suora viestintä ilman välissä olevia välineitä on aina tehokkaampaa kuin netin kautta toteutettu.

Kaikki, jotka ovat tehneet projekteja eri puolilla olevan organisaation kanssa tietävät, että projekti toimii aina paremmin, jos siihen etätyöntekijöinä osallistuvat henkilöt tuntevat toisensa myös tietoverkkojen ulkopuolella, ihan livenä siis. Monissa tapauksissa tämä on välttämätöntä.

Ihmisten muodostamissa organisaatioissa netin merkitystä ei kannata yliarvioida varsinkaan asioissa, joissa tehokkuus on paremmin saavutettavissa muuta.

Siis. Nyt kun alueellistellaan virastoja sinne ja tänne, lisätään väistämättä samalla matkustamista paikasta toiseen ja mitä ilmeisimmin muualta Suomesta pääkaupunkiin.

Kysymys: Onko valtio koskaan laskenut kuinka paljon alueellistaminen kasvattaa julkisen vallan ekologista jalanjälkeä?

torstaina, helmikuuta 12, 2009

Ääliöpuheluita

15 hätäkeskusta vastaanottivat viime vuonna numeroon 112 yhteensä 3,8 miljoonaa ilmoitusta, joista hätäpuheluita oli 2,9 miljoonaa. Niin kertoo Suomenmaa.

Ilkivaltasoittoja tuli hätäkeskuksiin viime vuonna 120 000 kappaletta. Se tarkoittaa siis keskimäärin noin 335 ilkivaltasoittoa päivässä eli lähes 14 ääliöpuhelua tunnissa.

Jutun mukaan hätänumerosta kysellään kellonaikaa, tilataan pizzaa, kysellään perunankeitto-ohjeita tai apua päänsärkyyn ja niin edespäin.

Se ei ole uutinen, että joukossamme tallailee typeryksiä, joiden mielestä tällainen saattaa kenties olla hauskaa tai eivät ymmärrä hädän ja epämukavuuden eroa. Sitä taas ei oikein voi käsittää, että on kenties olemassa henkilöitä, joiden mielestä noiden ääliöpuheluiden mahdollisesti aiheuttamilla vakavilla haitoilla ei muka olisi väliä.

Joskus vaan ei jaksa oikein sietää totaalista hölmöyttä.

Huonoa huumoria urkintalain ympärillä

Päivän surkuhupaisin kohu on käyty urkintalain eli Lex Nokian eli sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistamisen ympärillä.

Hiljalleen poliittiseksi farssiksi muuttuneen vakavan asian pääosan esittäjä eli viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) lohkaisi Aamulehden sivuilla ensin sammakon:

"Jos tallennat työkoneeltasi usb-tikulle, yritys saa katsoa koneesi lokitietoja. Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Sekin voi olla yhdenlaista valvontaa. Nämä ovat kaikki sallittuja".
Ministerin työelämän lainsäädäntöä täysin tuntematon lausunto tulitettiin alas samoin tein ay-liikkeen toimesta sekä professoritasolla.

Ministeri selitti asian myöhemmin omasta mielestään huumoripitoiseksi lausunnoksi:
"Kuvailin, kärjistin, väritin ja ehkä yritin olla huumoripitoinen. Ilmeisesti sitä ei sallita".
Hän myös arvelee, että kohu liittyisi jotenkin siihen, että asiaa ei pystyttäisi käsittelemään asiallisesti:
"Joskus kuvailee asioita väärällä tavalla. Tätä lakia ei ilmeisesti kyetä käsittelemään neutraalisti ja objektiivisesti."
Ei, ei, ei ja ei... Ensin tehdään yhteiskunnallisessa asiassa alottelijamainen moka (eli puhutaan toimittajalle huolimattomasti selvästi vakavasta asiasta), jonka jälkeen selitetään koko asia huumoriksi tai asioiden kuvailuksi (Aamulehden sitaatti ei anna vähäisintäkään viitettä huumorista tai muusta kuin suorasta väitteestä).

Metodiin kuuluu tietysti se, että lopuksi syytetään sitten kaikkia muita siitä, että asiaa ei muka voida käsitellä neutraalisti ja objektiivisesti (ei kai kukaan muuta edes ole yrittänytkään ja pitäisikö ministerin huumorisammakkoon muka suhtautua neutraalisti?).

Vielä kerran ei. Ei todellakaan näin. Päivän prosessissa ei näytä menevän yhtään mikään oikein.

Miksi muuten Lindénille näyttää tapahtuvan näitä väärinymmärryksiä tuon tuostakin ja keskimäärin enemmän kuin muille ministereille?

* * *

Jotta tähän postaukseen saadaan jotain asiaakin, niin otetaan tästä urkintalakifarssista huomioon muutama neutraali, objektiivinen ja asiallinen näkökulma:

Keskusrikospoliisi tyrmää Lex Nokian. KRP:n mukaan laki antaisi yrityksille laajemmat valtuudet kuin poliisille. KRP:n suunnalta pidetään myös erittäin kummallisena kohtaa, jonka mukaan viestintävirasto ja tietosuojavaltuutettu voisivat luovuttaa sähköpostitietoja ulkomaisille esitutkintaviranomaisille, mutta eivät Suomen poliisille.

Lex Nokian valmistelu saa pyyhkeitä valtiontalouden tarkastusvirastolta
. Muiden pyyhkeiden lisäksi valtiontalouden tarkastusvirastosta muistutetaan, että laissa ei ole tarkasti määritelty, millainen yrityssalaisuuden pitäisi olla, jotta seuranta voidaan käynnistää.

Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala (vihr.) vaatii urkintalain jäädyttämistä, sillä hänen mielestään lakialoitteiden etenemisjärjestys on väärä. Hautalan mukaan ensin on pohdittava sitä, onko edes poliisille syytä antaa kyseisiä tutkintavaltuuksia.

Sanomalehti Itä-Savon päätoimittaja Tuomo Yli-Huttula antaa neuvon: Viestintäministeri Suvi Lindén toimisi viisaasti, mikäli laittaisi esityksen uudelleen valmisteluun.

* * *

Palataanpa hetkeksi takaisin Aamulehden uutiseen. Riisuminen ei ole ministerin lausunnoissa ainoa huomion arvoinen asia.

Kun ministeriltä kysytään, antaako urkintalaki yrityksille suuremmat valtuudet kuin poliisille tutkia sähköposteja, hän vastaa:
"Ei anna. Mahdolliset puutteet poliisin valtuuksissa selvitetään, kun pakkokeinolakia uudistetaan maaliskuussa. Yritykset voivat paikantaa epäilyt tiettyyn henkilöön, minkä jälkeen poliisi suorittaa esitutkinnan. Yritys ei saa oikeutta tutkimiseen. Nykyinenkin laki antaa yrityksille mahdollisuuden kohdentaa epäilyt, jos kyseessä on vakavaa haittaa aiheuttava väärinkäytös tai yrityssalaisuuksien vuotaminen."
Oikeusoppineiden ja keskusrikospoliisin mukaan laki antaa yrityksille enemmän poliisia enemmän oikeuksia tutkia asiaa. Se ei poliittisella retoriikalla muutu miksikään.

Huomionarvoinen asia on sekin, että poliisin valtuuksia tullaan siis tarkastelemaan uudelleen pakkokeinolain yhteyssä. Jos urkintalaki laajentaa yritysten oikeuksia, niin oletettavasti poliisi on itselleen vastaavia haluamassa eli kansalaisten kokonaisvaltainen kontrollointi ja sen keinot ovat kasvamassa jälleen. Niinkö tämä menee?

Ministeri vetää haastattelussa myös mutkia suoraksi:
"Meillä laitetaan mielettömästi rahaa tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Lääketeollisuudessa käytetään satoja miljoonia tuotekehitykseen. Kukaan ei laittaisi mitään, jos tutkimustuloksia voisi vapaasti levitellä. Yritykset pyrkivät huolehtimaan omaisuudestaan."
Tämä on kestämätön urkintalain perustelu, sillä ei yritysvakoilu nytkään ole sallittua eikä mitään tuotekehityssalaisuuksia saa "vapaasti levitellä". Itseasiassa urkintalailla tuskin estetään yhtään yrityssalaisuuksien vuotamista.

Poliisin valtuuksien lisäämisestäkin puhuessaan ministerillä menee jotenkin omituisesti. Hänen mukaansa lisävaltuuksien myöntäminen poliisille "tarkoittaisi valtavien lisäresurssien suomista poliisille".
"Sellainen asetelma, että jokaisessa yrityksessä olisi poliisi ylimpänä valvojana ei kuulosta järkevältä eikä sellaiselta yhteiskunnalta, missä itse haluaisin elää."
Kukahan poliiseja yrityksiin on valvojaksi ehdotellut, ei tiettävästi kukaan.

Pelin henki on kuitenkin se, että poliisilla on eräitä tehtäviä yhteiskunnassamme, joita muilla ei ole ja ne oikeudet ja tehtävät koskettavat myös yrityksiä. Tai niin ainakin pitäisi olla, että poliisin tehtävä on rikosten tutkiminen myös silloin, kun sellaisia tapahtuu yrityksissä.

Nyt tuota oikeutta ollaan antamassa yrityksille itselleen. Haluaisikohan ministeri itse työskennellä sellaisessa yrityksessä?

* * *

Vaiheinen aiheesta aikaisemmin:

Googlen datakeskus Suomeen

YLE Uutiset kertoo: "Metsäyhtiö Stora Enso myy Haminan Summan tehtaan rakennukset ja suurimman osan tehdasalueesta Google-hakukoneyhtiöille, joka aikoo tuoda Summaan datakeskuksensa. Kauppasumma on noin 40 miljoonaa euroa."

Niin se digitaalinen vallakumous etenee, hiljalleen myös kiinteä infrastruktuuri siirtyy puujaloilta digitaaliseen liiketoimintaan.

EDIT klo 14.08
YLE esittää myös näkökulman asiaan eli syitä miksi Google on saattanut ostaa ko. kiinteistön. Listalla ovat Venäjän läheisyys, sähkön saatavuus, jäähdytys...