Some day classic: Tubular Bells
On olemassa kummallisia levyjä, jotka eivät menesty ja sitten niitä kummallisia teoksia, joista tulee suuria menestyksiä.
Some day classic esittelee tähän jälkimmäiseen luokkaan kuuluvan merkkiteoksen vuodelta 1973:
Tubular Bells on Mike Oldfieldin vuonna 1973 julkaisema debyyttialbumi. Levyllä on kaksi istrumentaalikappaletta, yksi kummallakin LP:n puolella eli Part 1 ja Part 2.
Leyvyllä multi-intrumentalisti Oldfield soittaa yli 20 erilaista soitinta.
Aluksi levytys ei kelvannut millekään levy-yhtiölle. Lopulta levykauppias Richard Branson julkaisi sen sittemmin maailmanmaineeseen nouseen Virgin-levymerkin ensimmäisenä julkaisuna. Tubular Bells nousi brittien albumilistan kärkeen ja pysyi brittilistoilla yli 5 vuotta.
Levy on yhä edelleen Virgin-levymerkin eniten myynyt albumi. Sittemmin Oldfield ja Branson riitautuivat pahasti ja kuin viimeisenä loukkauksena entistä levy-yhtiöntään kohtaan albumit Tubular Bells II (1992) ja Tubular Bells III (1998) on tehty Warner Bros. Recordsille. Virgin vaati toistuvasti Oldfieldiltä albumia "Tubular Bells 2", koska ensimmäinen möi niin hyvin.
LP:n A-puolen alkua on käytetty Manaaja-kauhuelokuvassa ja sävellyksestä on tehty useita cover-versioita.
Anekdoottina mainittakoon, että alkuperäisen Tubular Bells-teoksen oikeudet ovat siirtyneet tänä vuonna takaisin Oldfieldille ja sitä kautta edelleen Mercury Recordsille.
(Videon lähde: Dailymotion)
3 kommenttia:
Ja kyllä se pelotti!
Klassikkokamaa todellakin!
Lepis tietysti kans tunnisti hienon musiikin! :-) Hyvä valinta, itse satuin kuuntelemaan tuota melkein parikymmentä vuotta ennen kuin näin Manaajan, joten musan ensimielikuva ei liity leffaan...
Samoin. Ensin tuli kuunneltua tuota levytystä ja vasta sitten nähtyä Manaaja. Sopiihan se siihen elokuvaan, mutta mielikuva levystä ei liitä sitä siihen kauhuun, vaan toimii sellaisenaan.
Kyllähän sitä nyt hienon musan tunnistaa, kun sellaiseen törmää :-)
Lähetä kommentti