lauantaina, lokakuuta 18, 2008

Andit

Andien jäätiköt sulavat HS:n uutisen mukaan vauhdilla. Joidenkin jäätiköiden odotetaan katoavan kokonaan parin vuoden sisällä. Tämä uhkaa Andien alueella olevien maiden taloutta ja tuotantoa vakavasti, sillä yli puolet näiden maiden energiantuotannosta perustuu vuorilta alkunsa saaviin virtaaviin jokiin. Lisäksi vesihuolto voi joutua vaikeuksiin.

HS on haastatellut Suomessa lokakuussa vieraillutta Andien yhteisön pääsihteeri Freddy Ehlersiä. Hänellä on parikin huomionarvoista ajatusta siitä, että Andimaat ovat vastuussa 2,5 prosentista maailman päästöistä ja OECD-maat sekä Kiina, Intia ja Venäjä 83,5 prosentista.

"Ilmastoa tuhoavat maailman koulutetuimmat ihmiset. Nyt ihmisiä koulutetaan kilpailuun."
Tähän ei voi väittää vastaan. Jos ajatusta jatkaa hetken, niin päätyy ajattelemaan rankempia taustoja. Onko myös niin, että maailman koulutetuimmat ihmiset ovat myös ahneimpia? Taloudelliseen kasvuun perustuva ahneus ja nopean taloudellisen voiton tavoittelu lymyää perimmäisten syiden takana tai vähintään rinnalla.

Ja sitten Ehlers pudottaa totuuden, jonka pitäisi hiljentää itsevarmimmankin poliittisen johtajan:
"Sosialismi ei toiminut, mutta ei näytä toimivan kapitalismikaan. On kehitettävä järjestelmä, joka voi kasvaa ja kehittyä vihreällä tavalla. Nyt traagista on, ettei kukaan tiedä, mitä pitäisi tehdä."
Juuri niin. Juuri tuosta tässä ajassa on kyse. Juuri tuo on se kysymys, johon pitäisi etsiä viisasta ratkaisua ja toimenpidesuunnitelmaa. Menossa oleva finanssikriisi on tuon kysymyksen rinnalla pelkkä sormiharjoitus.

HS:n mukaan Andien yhteisö on suunnittelemassa kokousta, johon kutsuttaisiin eurooppalaisia huippupoliitikkoja ja filosofeja pohtimaan tällaista mallia.

Voi olla niinkin, että maailman rikkaat katsovat tumput suorina, kun köyhemmät etsivät aitoja ratkaisuja, koska he ovat ymmärtäneet oikeasti mistä jo alkaneessa ja ilmeisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana realisoituvassa todellisessa taloudellisessa kriisissä on kyse.

* * *

Kuin tilauksesta George Monbiot kirjoittaa Celsiaksessa hieman samasta aiheesta otsikolla "This Is What Denial Does".

Monbiot sanoo asian suoraan:
"This is nothing. Well, nothing by comparison to what’s coming. The financial crisis for which we must now pay so heavily prefigures the real collapse, when humanity bumps against its ecological limits."
Viitaten BBC:n uutiseen, hän toteaa myös nykyisistä ympäristotuhojen summista jotain tuntuvaa:
"On Friday, Pavan Sukhdev, the Deutsche Bank economist leading a European study on ecosystems, reported that we are losing natural capital worth between $2 trillion and $5 trillion every year, as a result of deforestation alone."
Siis 2-5 biljoonaa dollaria menetetään pelkästään metsien häviämisen vuoksi joka vuosi. Tämän rinnalla finanssikriisi on vain hieman kiristävä solmio futuurimeklarin kaulassa hikisenä aamuna.

Sitä summaa, jonka ilmastonmuutos on jo kustantanut ja tulee vuosittain kustantamaan, ei ainakaan Vaiheisen silmiin ole sattunut, mutta jos pelkästään metsien kohdalla puhutaan 2-5 biljoonasta, ilmastonmuutoksen kohdalla puhutaan jostain paljon isommasta.

Sukhdev sanoo BBC:lle, että hallitukset ovat nyt huomaamassa tilanteen. Pari vuotta sitten tilanne oli toinen.

Toivottavasti näin todella on, sillä aika on ilmeisesti jo ajanut ohi sen pisteen mistä voidaan kääntyä takaisin ja olemme ihmiskuntana todellakin jonkin uuden edessä.

* * *

Mitäpä tähän optimisti enää voi todeta muuta kuin, että on ikävä olla pessimistinen.

Mutta ihan totta. Haloo! Kuuleeko Maa?

Meitä on varoitettu jo niin monta kertaa, että parempi olisi ryhtyä oppimaan.

On ihan tyhjää lässytystä selittää, että ilmastonmuutoksen hillintään ei voida ryhtyä koska se maksaa jotain. Jos se maksaa nyt jotain, niin sen saman etuuden hinta on kymmenen vuoden päästä moninkertainen.

Siis. Tee se tänään, minkä voit tehdä ja tee huomenna se minkä huomenna saatat. Muuten tästä ei selvitä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No onpahan taas viisasta puhetta! Jokaiselta taholta.

Yritetään, yritetään...

Olen aina ollut sitä mieltä että yksinkertaistamisesta se vastaus löytyy. Kulutuksen hillintä. Jos siihen tarvitaan maailmantalouden totaalinen romahdus, että tämä pallo säilyy tuleville sukupolville, niin olkoon sitten niin.

Vaiheinen kirjoitti...

Yksinkertaistaminen on kaunista. Ei tässä oikeasti mitään monimutkaisia asioita tarvita, päinvastoin.

Tuo kulutuksen hillintä on aika selvä avain ja siinä on se elementti, että ei tehdä jotain. Ei siis osteta turhaan krääsää ja kamaa.

Maailmantalouden romahdus ei välttämättä ole edessä, mutta monen asian täytyy muuttua aika radikaalisti. Tarvitaan ohjaavia keinoja ja säädöksiä, politiikan on siis puututtava talouden toimintaan. Miten tehdä se niin, ettei homma mene ojasta allikkoon?

Tarvitaan myös markkinamekanismia tekemään tuhlaamisesta kalliimpaa ja tarvitaan kuluttajien valintoja ohjaamaan kysyntää. Kokonaisuus ei ole kovinkaan yksinkertaisen näköinen, mutta kuluttajille se on sitä.

Päivittäiset valinnat ratkaisevat, muuta ei oikeastaan tarvitse ajatella.

Inkivääri kirjoitti...

Raha kaiken mittarina on kyllä mielestäni väärin yleensäkin. Perusteluksi se ei kelpaa, sillä sen kulutuskin riippuu ajasta, maantieteellisestä sijainnista ja ihmisen, yrityksen tai valtion taloudellisesta asemasta. Kuten sanot, jollei laskua makseta nyt se voi olla monin kertainen kymmenen vuoden päästä.

Raha ja markkinavoimat ilmaistaan usein itsenäisinä olioina, jotka toimivat oman lainalaisuutensa mukaan eikä kuten totuus on, ihmisen ohjaamina.

Luonnolla sen sijaan on omat lainalaisuutensa ja korjausliikkeensä joita se tekee ihmisestä riippumatta.

Usein näyttää siltä, että ihminen kuvittelee tietävänsä ja voivansa ohjata luontoa, mutta minusta se näyttää mahdottomalta. Ei ole sellaista kaavaa, joka pystyisi laskemaan kaiken vaikutuksen kaikkeen.

Olen samaa mieltä lepiksen kanssa - kulutuksen hillintä on ainoa oikea tie. Toisaalta se on mahdollista vain länsimaissa, liian monessa maassa kuollaan vielä nälkään ja niiden on saatava nostaa kulutusta.

On monia, jotka sanovat tietävänsä kuinka pitäisi toimia - eivät vain ole samaa mieltä siitä mikä on oikein.

Vaiheinen kirjoitti...

Raha ei ole kelvollinen mittari kaikkeen. Tarkoitin toki tuossa laskua hieman metaforisesti, mutta tosiasiassa myös rahallisesti lasku moninkertaistuu, jos vain vetkutellaan.

Olet aivan oikeassa siinä, ettei ole olemassa mitään itsenäistä entiteettiä nimeltään "markkinavoimat". On olemassa ihmisiä, jotka sitä pyörittävät ja heillä on moraali siinä missä muillakin ja päätökset markkinoilla tehdään erilaisten inhimillisten vaikuttimien johdattelemina. Rationaalisuus on tässä suhteessa vain sana, jolla yritetään kuvata opittuja toimintatapoja ja kenties teoriapohjan noudattamista, mutta itse päätöksissäon aina intuitiota ja muuta mukana.

Luonto on sitten kokonaisuutena toinen asia. Ihminen on osa sitä, eikä päinvastoin. Ihmisellä ei lajina ole mitään keinoja hallita luontoa. Luonnon mekanismit ovat sen verran monimutkaisempia ja voimakkaampia, ettei yhden lajin päätöksillä voida ohjata koko järjestelmää. Tietoa puuttuu liikaa nyt ja tulevaisuudessa. Siksi pitäisi pyrkiä kulutuksen osalta harmoniaan ja saada se ekologinen jalanjälki sopeutettua luonnon sietokykyyn.

Siis kulutusta pitää saada nykyisesti hillittyä siellä missä se on mennyt överiksi eli rikkaissa länsimaissa.

Tässä kohtaa tosin talous astuu jälleen kuvioihin mukaan eli kulutuksen pudottaminen teollistuneissa maissa aiheuttaa vaikutuksensa myös kehitysmaihin ja niiden talouksiin. Sillä on seurauksensa työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Asioilla on vaikutuksensa toisiinsa. Silti se perälauta on siinä, että määräänsä enempää ei kaatopaikallekaan voi kaataa. Eikä siinä auta mitkään talousselitykset.