Huonoja tekosyitä

Finanssikriisiä yritetään nyt käyttää ilmastonmuutoksen hillintään vaadittavien toimien torppaamiseen EU:ssa. Se ei oikeastaan ole yllätys.

Puolaa ja seitsemän muuta Itä- ja Keski-Euroopan maata ovat vaatimassa ilmastonmuutostavoitteisiin joustoja eli lipsumista asetettavista tavoitteista. Myös Italia ja Saksa ovat silittämässä myötäkarvaan näitä rintamakarkurimaita.

Sen sijaan Iso-Britannian pääministeri Gordon Brownin asennetta "Ilmastontorjunta on osa (finanssikriisin) ratkaisua" on pidettävä viisaana lähtökohtana. Myös Ruotsin eurooppaministeri Cecilia Malmströn totesi HS:n mukaan varsin järkevästi:"Pankkikriisiä ei saa käyttää alibina tai tekosyynä sille, että energiapakettiin liittyviä kunnianhimoja vähennettäisiin. Euroopan on syytä toimia tässä johtajana".

Suomen ministeri Vanhanen (kesk.) ja Katainen (kok.) ovat lehden mukaan myös linjanneet siten, että ilmastotavoitteista ei saa nyt livetä.

* * *

Finanssikriisin käyttäminen ilmastotavoitteista lipeämiseen on lyhytnäköistä ja erityisen hölmöä politiikkaa.

Sen lisäksi, että finanssikriisin kustannukset maksatetaan tulevien sukupolvien veronmaksajilla, haluavat nämä ilmastokarkurit maksattaa myös ilmastonmuutoksen seuraukset jälkipolvilla. Sitä voi oikeasti kutsua vastuuttomaksi toiminnaksi.

Ei siis kovinkaan rohkaisevaa keskustelua tämän päivän EU:lta. Oppi ei ole näköjään mennyt perille, eikä se johtajuuskaan sieltä kovin paljoa pääse pilkottamaan.

Nyt EU:lla on oikeasti paikkansa näyttää mistä se on tehty.

Onko se organisaatio, joka käyttää kaikki mahdollisuudet olla ratkomatta niitä kysymyksiä, joita varten kyseinen rakenne on luotu?

Vai onko EU jotain mikä pystyy päättämään koko maanosan tulevaisuuden kannalta ratkaisevista linjauksista ja johtamaan päätökset toiminnaksi?

Huonoilla tekosyillä ei saa päästää tekemään huonoa politiikkaa. Sekin kuuluu vastuun kantamiseen, josta poliitikot niin mielellään puhuvat.