Nyrjähdyksiä #34
HS:n uutisen mukaan yhteinen Euroopan unionimme myönsi viime vuonna 100 000 euron määrärahan pienen laskettelukeskuksen perustamiseen Tanskaan. Nerokasta.
Tanska on tasamaata ja luonnossa pysyvää lunta sieltä saa etsimällä etsiä. Kun kerran yrittäjä moista rahaa pyysi, niin tokihan EU sen sitten myönsi ja rahat käytettiin asianomaiseen tarkoitukseen. Näin kehitelty rinne olikin sitten auki viime talvena peräti puolitoista päivää. Mahtava laskettelusesonki.
Ei se ole hölmö joka pyytää, vaan se joka antaa. Niin se tässäkin tapauksessa menee.
Yksittäinen hölmöily ei tarkoita sitä, että kaikki EU:n tuet olisivat järjettömiä tai menisivät kankkulan kaivoon. Esimerkit kuitenkin luovat aika holtitonta kuvaa siitä mihin niitä verorahoja käytellään.
Eikä tuo nyt varmasti ole ainutlaatuinen kummallisuus.
Mikä siinä oikein on, että käytännössä järjettömät tai täysin hyödyttömät ideat menevät kenties asiantuntijoiksi itseään kutsuvien virkamiesten käsien läpi päätökseen asti? Tiettävästi noiden tukien myöntäminen kulkee useamman portaan läpi ennen kuin rahat liikkuvat mihinkään. Sitä kutsutaan myös byrokratiaksi. Eikö kenenkään päässä mikään kello ole soinut?
Mahtoikohan kukaan tulla edes ajatelleeksi hankkeen liiketaloudellisen höperyyden lisäksi asialla on ollut myös selkeän negatiiviset ympäristövaikutukset? Ei taida ympäristövaikutusten arviointi kuulua näiden rahojen myöntämisperusteisiin.
Vaikka tanskalaisessa laskettelumäkihankkeessa on kyse pienistä summista ja pienistä vaikutuksista, silti kaikkien mittareiden luulisi olevan miinuksella. Tosin, sen vaatisi sitä, että hankerahoituksia arvioitaisiin jotenkin systemaattisesti. Liikaa vaadittu?
Tekstit
2 kommenttia:
Useinhan kysymys on siitä, että se saa, joka on osannut täyttää hakulomakkeen täsmälleen oikein, sillä tavalla että hakukriteerit täyttyvät 100%:sesti. Kun hakemus on kaikin puolin kunnossa, se menee läpi, jos muita yhtä hyviä hakemuksia ei samassa kategoriassa ole. Ja jos joku rahamäärä on budjetoitu "talvivirkistystoimintaan Tanskassa", niin jakamatta rahaa ei jätetä, vaikka hakemus olisi järjellisesti ajatellen miten idioottimainen tahansa. Joku säännös varmasti määrää, että raha on jaettava tai kokonaisbudjetti kärsii, tai jotain sellaista.
Että tällaista arvelen tapahtuneen... Byrokratiaa voi myös käyttää hyväkseen.
Voihan se olla noinkin. En tosin ymmärrä sellaista hallinnollista tapaa, että jokin budjettimomentti on vaikka väkisin käytettävä loppuun, siis vaikka idioottimaisiin hankkeisiin jos muuta ei ole tarjolla.
Paljon parempi olisi yksinkertaisesti säästää rahat ja siirrellä momentilta toiselle, eikä hölmöillä.
Samanlaista huonoa menetelmään käytetään myös muissa organisaatioissa ja siksipä maailmaan rakennellaan läjäpäin tarkoituksenmukaisuudeltaan vähintäänkin arveluttavia hankkeita. Ihan vaan siksi, että joku on älynnyt pyytää.
Lähetä kommentti