Some day classic: Behind Blue Eyes
Jotkut biisit ovat sellaisia, että ne maistuvat aina. Jotkut niistä kappaleista ovat sellaisia, joilla on merkityksiä, ne ovat lähes identiteettiin liimattuja kappaleita. Näiden kappaleiden kuunteleminen kuljettaa jonnekin menneisyyteen ja erilaisiin muistoihin. Musiikki vie tunnelmiin ja tilanteisiin, tapahtumisiin ja kohtaamisiin.
Yksi Vaiheiselle muistoja mieleen tuova kappale on tämä:
Rockin historian tärkeimpiä yhtyeitä on vuonna 1964 perustettu The Who. The Whon musiikki on toiminut esikuvana niin progressiiviselle rockille, hard rockille kuin punk rockillekin. The Whon merkitys koko rock-genrelle on vähintään samaa luokkaa kuin The Beatlesin tai The Rolling Stonesin.
The Whon vuonna 1971 levyttämä albumi Who's Next on yhtyeen kenties tunnetuin tai ainakin hyvin keskeinen. Sen levyn kenties tunnetuin kappale on Behind Blue Eyes.
Behind Blue Eyes on yhtyeen keulahahmon Pete Townshendin Lifehouse-projektia varten kirjoittama kappale. Lifehouse on sci-fi-teemainen rockooppera.
Behind Blue Eyes-kappaleen sanoitus on tummasävyinen ja on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa kertojansa valitukseksi. Hän on jatkuvasti vihainen ja täynnä ahdistusta johtuen paineista ja häntä ympäröivistä houkutuksista. Myöhemmin kappaleen sanoituksen merkitys muuttui tarinan tienraivaajan tunnuskappaleeksi.
Itseasiassa Who's Next-albumilta löytyvä versio Behind Blue Eyes-kappaleesta on biisin toinen versio. Alkuperäinen on julkaistu myöhemmin CD-boksissa ja siinä yhtyeen lisäksi hammond-urkuja soittaa Al Kooper.
(Video on nauhoitettu Hammersmith Odeonissa, Lontoossa 28.12.1979. Videon lähde: YouTube)
5 kommenttia:
Sinua odottaa kaksi kiertopalkintoa! Tatta-daa!
Oujes. Kiitos kiitos. Onpas nyt palkintoja kierrossa...:-)
Who's Nextin biisi Baba O'Riley on myös tullut aika tunnetuksi ja soi monessa paikassa. CSI:n tunnusmusiikkinahan sitä tietysti, kuulee, ja myös tulevan Frost/Nixon-leffan trailerissa sitä on käytetty.
No niin! Olisihan tämä pitänyt arvata! :)
Do I need to say more!
Paitsi että tuo Roger Daltreyn ääni on jotain aivan käsittämättömän upeaa! Yksi rockmaailman seksikkäimmistä!
Jep. Baba O'Riley on ko. albumin yksi tunnetuimmista biiseistä, kuten esimerkiksi Won't Get Fooled Again ja Bargain tai vaikkapa Going Mobile.
Noin kokonaisuutena albumi on aikalailla klassikkomusaa alusta loppuun.
Miesäänien seksikkyydestä en oikein osaa sanoa, mutta Daltreyn meininki toimii.
Hmm... olen ilmeisesti ennalta arvattavaksi heittäytynyt... :-)
Lähetä kommentti